Väitös nykytaiteen alalta, TaM Harald Arnkil

Väitöskirjan nimi: Exploring Colour in Contemporary Art – Epistemic Boundaries and Artistic Practices  

Väittelijä: Harald Arnkil
Vastaväittäjä: Professori Megan Craig, Stony Brook University (SUNY), Yhdysvallat
Kustos: Professori Paula Hohti, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Väri on kuvataiteen keskeisimpiä ilmaisukeinoja ja sisältökokemuksia. Silti siitä on vaiettu lähes täysin viimeisten noin 70 vuoden aikana käydyssä taidekeskustelussa. Värit on koettu milloin liian triviaaleiksi, milloin vaikeaksi sanallistaa, jotta ne voitaisiin ottaa nykytaidetta käsittelevän vakavan keskustelun aiheeksi. 

Väitöskirjassaan Harald Arnkil paloittelee ja murtaa tätä myyttiä. Värien sanoja pakeneva luonne on avain taiteen perimmäisen luonteen ymmärtämiseen, Arnkil sanoo. Filosofien Mikel Dufrenne, Maurice Merleau-Ponty, Gilles Deleuze, Jean-François Lyotard ja Michel Henryn värejä koskevien taidefilosofisten tekstien avulla Arnkil osoittaa, miksi väri on nykytaiteen keskeistä sisältöä ja miten väristä on mahdollista puhua kiinnostavalla ja merkityksellisellä tavalla. 

1960-luvulta lähtien taiteilijat ovat alkaneet käyttää värejä yhä moninaisemmissa materiaalisissa, tilallisissa ja ajallisissa yhteyksissä; 1990-luvulla alkanut taidemarkkinoiden globalisaatio, Internet ja halpa lentomatkustus ovat tuoneet taiteilijoiden ulottuville räjähdysmäisesti kasvavan valikoiman väriä koskevia ideoita, keinoja ja kulttuureja. Samaan aikaan tiede on tuottanut värinäköä ja havaitsemista koskevaa uutta tietoa, joka kumoaa taiteellisten väriteorioiden perustana olleita yksinkertaistavia opinkappaleita. Tuloksena on, että yhä harvemmat nykytaiteilijat kokevat värejä koskevat normit ja säännöt merkityksellisiksi taiteelleen. 

Tutkimustaan varten Arnkil on haastatellut yhdeksää nykytaiteilijaa Suomesta, Virosta, Englannista, Belgiasta ja USA:sta. Lisäksi hän on perehtynyt yli kahden sadan nykytaiteilijan värienkäyttöön. Tutkimus sisältää myös katsaukset viimeaikaiseen väriä koskevaan filosofiaan, taidefilosofiseen värikirjoitteluun ja värin pedagogiikkaan. 

Tutkimus toi esiin, että vaikka väri on tieteilijöille, filosofeille, pedagogeille ja taiteilijoille aiheena yhteinen, eri alojen välistä tiedon vaihtoa vaikeuttaa kielen, käsitteiden ja kirjoitustyylien kohtaamattomuus. Yhtenä seurauksena on ollut, että taiteilijoille suunnatuista väriopeista puuttuu lähes täysin tietoisuus viimeaikaisesta tieteellisestä ja filosofisesta keskustelusta; mutta niistä puuttuu yhtälailla ymmärrys nykytaiteilijoiden tavoista lähestyä väriä. Edellä mainittujen filosofien usein runollinen ja "visuaalinen" kieli tarjoaa värioppien dogmeista ja säännöistä poikkeavan, hedelmällisemmän lähestymistavan taiteen väreihin.

Avainsanat: väri, nykytaide, filosofia, pedagogiikka

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): Aaltodoc 

Yhteystiedot:

harald.arnkil@aalto.fi 
+358-40-7164804 
www.arnkil.net