Tapahtumat

Väitös nykytaiteen alalta: KuM Marika Orenius

Tutkin väitöskirjassani taiteilija-opettajan näkökulmasta taiteellisen työskentelyn ja kuvataiteilijaksi kehittymisen yhteyttä. Tutkimuksen taustalla on huoli taiteelle ja samalla taiteilijan koulutukselle asetetuista välillistä tehtävistä eli talouden tai politiikan kysymyksiin vastaamisesta. Esitän, että taiteellisessa työssä luodaan valmiiden teosten lisäksi tilaa sille, mitä on vasta muotoutumassa.

KuM Marika Orenius esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Eletyt tilat kuvataiteilijan työssä ja koulutuksessa perjantaina 1. helmikuuta 2019.

Vastaväittäjä: FT Hannah Kaihovirta, Helsingin yliopisto

Kustos: Prof. Harri Laakso

Keskustelu käydään suomeksi.

Lisätietoa väitöksestä:

Tutkin väitöskirjassani taiteilija-opettajan näkökulmasta taiteellisen työskentelyn ja kuvataiteilijaksi kehittymisen yhteyttä. Tutkimuksen taustalla on huoli taiteelle ja samalla taiteilijan koulutukselle asetetuista välillistä tehtävistä eli talouden tai politiikan kysymyksiin vastaamisesta. Esitän, että taiteellisessa työssä luodaan valmiiden teosten lisäksi tilaa sille, mitä on vasta muotoutumassa. Opettamisessa, ohjaamisessa ja oppimisessa on keskeistä opiskelijan taiteellinen työ ja sen äärellä käydyt työhuonekeskustelut. Taiteilija-opettajana toimiminen pohjautuu opettajan omaan taiteelliseen työskentelyyn, jossa on siedettävä keskeneräisyyttä, epävarmuutta ja muutosta.

Tutkimuksessa kuvaan sitä, miten kuvataiteilijan työni on vaikuttanut opettajana toimimiseen. Akateemisessa kuvataiteilijan koulutuksessa on haasteellista taiteellisen työn käsitteellistäminen, sillä kuvataiteen kieli ja merkitykset eivät ole kanonisoitavissa ”jo tiedetyiksi” asioiksi. Tutkimuksessani väitän, että kuvataiteilijan koulutuksen tärkein muoto on opettajan ja opiskelijan välinen työhuonekeskustelu. Teoksissa ja teosten äärellä syntyvän mentaalisen välitilan jakaminen on taiteilijoiden opetuksessa erityisen merkityksellistä.

Tutkimuksessa käytetyt metodit ovat taiteellisen työn havainnointi ja opettamisen ja oppimisen reflektointi. Tämän lisäksi tutkimus hyödyntää opettajien ja opiskelijoiden kanssa tehtyjä haastatteluja ja keskusteluja. Teoreettinen viitekehys koostuu taidepedagogiikasta, fenomenologiasta ja poststrukturalistisesta filosofiasta sekä osittain psykoanalyyttisesta käsitteistöstä. Kirjallisen osan lisäksi tohtorintutkintoon kuuluu kolme esitarkastettua taiteellista produktiota, jotka ovat olleet esillä gallerianäyttelyissä videoinstallaatioina: Domestic disorder (2012), Sillä se on tässä (2012) ja Parousia (2016). Taideteosten tekeminen ovat osa tutkimusta.

Opettamisessa subjektiivisten kokemusten ja oman näkökulman osuus on suuri. Opettamisessa on kyse toisen näkemisestä ja samalla itsensä näkemisestä siitä perspektiivistä käsin, joka syntyy opettajan ja opiskelijan kohdatessa. Taiteilijan työssä koetut ja opitut asiat kuten luonnostelu ja kokemus välitilasta ovat osa opettajan ammattitaitoa. Taiteellisen työn esittäminen sanoin ja työhuonekeskustelut vahvistavat tekijänä kuvataiteilijaksi kehittymistä. Tutkimukseni osoittaa, että kuvataiteen erityiskysymykset liittyvät vapaan taiteen käsitteeseen, jossa merkitykset ovat vasta muotoutumassa. Samanaikaisesti tutkimus osallistuu kuvataidepedagogiikan kehittämiseen.

Tutkimuksella halutaan osoittaa, että kuvataiteilijan koulutuksen kehittämisessä on tärkeää liittää pedagogiset muutokset kuvataiteilijan koulutukseen traditioon ja pohtia pikemminkin kysymystä ”miten opetetaan” kuin ”mitä opetetaan”. Tutkimuksella edistetään kuvataiteilijan koulutuksen ja taiteellisen työn ymmärrystä. Siinä perustelen taiteellisen työn merkitystä uusien yhteyksien luomisessa taiteen tekijöiden kesken ja suhteessa muuhun yhteiskuntaan.

Tervetuloa!

Väitöskirja on esillä Aalto-yliopiston Väre-rakennuksessa, Otaniementie 14, vähintään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu