Tapahtumat

Väitös maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan alalta, VTM Veera Moll

Väitös Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulusta, rakennetun ympäristön laitokselta.

Kaupunkisuunnittelun historian tutkimus auttaa arvioimaan kriittisesti lasten roolia tämän päivän kaupungissa.
Kolme lasta istuu tai makoilee ja yksi kävelee rennosti kerrostalopihan nurmikolla. Taustalla on kyltti jossa lukee "älä astu nurmikolle".

Väitöskirjan nimi: Lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä 1950–1970-lukujen Helsingissä

Tohtoriopiskelija: Veera Moll
Vastaväittäjä: Dosentti, yliopistolehtori Kaisa Vehkalahti, Jyväskylän yliopisto
Kustos: Prof. Marketta Kyttä, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, rakennetun ympäristön laitos

Lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä 1950–1970-lukujen Helsingissä

Rakennetut leikkipaikat ovat monille kaupunkilaisperheille tärkeitä arjen paikkoja. Samalla lasten leikki ja liikkuminen muualla kaupungissa on etenkin autoliikenteen vuoksi usein vaarallista ja siksi rajoitettua. Tämä on ongelmallista sekä lasten arkiliikkumisen että kaupunkitilan oikeudenmukaisuuden näkökulmista. 

Miten lapsille suunnatut tilat vakiintuivat osaksi kaupunkisuunnittelua? Entä miten lapsille sopivia ja sopimattomia tiloja on määritelty asiantuntijakeskusteluissa ja suunnitteluohjeissa?

Tässä kaupunkisuunnittelun historiaa valottavassa väitöskirjassa selvitetään lapsuuden muotoutumista kaupunkisuunnittelukysymyksenä Helsingissä. Tutkimusajankohtana ovat kiihkeät kaupungistumisen vuosikymmenet, 1950–1970-luvut, jolloin myös lapsista käyty kaupunkisuunnittelukeskustelu ja lasten ympäristöjä koskeva normittaminen lisääntyivät. Nämä keskustelut ovat olleet luomassa pohjaa tähän päivään jatkuneelle tavalle hahmottaa lasten tarpeita ja roolia kaupunkiympäristössä.

Tutkimuksessa esitetään viisi väitettä. 1) Lasten vuosisadaksi kutsutulla 1900-luvulla lapset nousivat tärkeäksi ryhmäksi myös kaupunkisuunnittelun alalla. 2) Lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä muotoutui moniammatillisten neuvottelujen tuloksena. 3) Helsinkiläinen lapsuus suunnittelukysymyksenä on myös toisaalle ohjaamisen historiaa. Lasten ei tyypillisesti ajateltu olevan sopivassa paikassa siellä missä he jo olivat – sisäpihoilla, kaduilla tai muilla itse löytämillään paikoilla. 4) Lapsuus kaupunkisuunnittelukysymyksenä kehkeytyi osana lähiökehitystä. Tämä tarkoitti lapsille hyvän ympäristön luomista juuri lähiöympäristöihin sopiviksi. 5) Lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä muotoutui alisteisena autokeskeisen liikennejärjestelmän kehitykselle. 

Väitöskirja avaa uuden ikkunan kaupunkilapsuuden historiaan. Samalla tutkimus antaa työkaluja tarkastella kriittisesti käsityksiämme lasten asemasta ja paikasta tämän päivän kaupungeissa. 

Avainsanat: kaupunkisuunnittelu, lapset, lasten itsenäinen liikkuminen, kaupunkihistoria, lapsuuden historia, 1950-luku, 1960-luku, 1970-luku, leikkipuistot, standardit, autoistuminen 

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/

Tohtoriopiskelijan yhteystiedot: Veera Moll, veera.moll@aalto.fi

Insinööritieteiden korkeakoulun väitöskirjat: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/49
 

  • Päivitetty:
  • Julkaistu:
Jaa
URL kopioitu