Väitös, kansainvälinen liiketoiminta, M.Sc. Valentina Voimavuo

Väitöskirjan nimi: Työn autonomian monta puolta itseohjautuvissa organisaatioissa. Mahdollisuus, taakka vai juusto hiirenloukussa?   

Väittelijä: Valentina Voimavuo
Vastaväittäjä: Prof. Marjo Siltaoja, Jyväskylän Yliopisto
Kustos: Prof. Alexei Koveshnikov, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu 

Tämä väitöskirja tarkastelee työautonomiaa – työntekijöiden päätösvaltaa omaan työhönsä – itseohjautuvissa organisaatioissa, joissa autonomia voi yltää radikaaleihin mittasuhteisiin ja esihenkilöiden rooli painottuu valmentamiseen valvonnan sijaan. Tällaisissa yrityksissä työntekijät eivät päätä vain siitä, miten tehtävät toteutetaan, vaan myös siitä, mitä työhön kuuluu, miten resursseja käytetään ja jopa siitä, miten suoritusta mitataan.

Tämä väitöskirja esittää kolme kysymystä: miten työntekijät kokevat autonomian ja mikä muokkaa tätä kokemusta; miten autonomia vaikuttaa ihmisiin ja organisaatioihin eri itseohjautuvuuden tasoilla; sekä miten organisaatioiden kieli ja laajemmat yhteiskunnalliset paineet kannustavat työntekijöitä ottamaan enemmän vastuuta vapauden ja autonomian varjolla. Kysymyksiin vastataan kolmen tutkimuksen avulla: laadullisella tapaustutkimuksella yhdessä itseohjautuvassa yrityksessä, kyselytutkimuksella 149 suomalaisessa yrityksessä, sekä yrityskulttuurioppaiden kriittisellä analyysillä. Tämä yhdistelmä mahdollistaa tarkastelun yksilö-, organisaatio- ja yhteiskuntatasolla.

Tulokset osoittavat, että autonomia tuo vapautta, mutta myös paineita. Yksilötasolla se usein lisää työmäärää, kognitiivista kuormaa ja tunnekuormaa, koska moni aiemmin esihenkilöille kuulunut vastuu siirtyy työntekijöille, mikä kasvattaa työn määrää ja intensiteettiä. Autonomia tukee hyvinvointia ja suoriutumista silloin, kun ihmisillä on riittävät taidot, aika ja energia, ja kun organisaation tarjoama tuki on selkeää, helposti saatavilla ja oikea-aikaista. Kulttuurilla on merkitystä: ilman suoria käskyjäkin arvot ja vertaisnormit voivat painostaa jatkamaan kovaa työskentelyä, jolloin ponnistelu jatkuu kuormituksesta huolimatta.

Organisaatiotasolla autonomia toimii, kun työntekijän oikeudet päättää asioista vastaavat organisaation kyvykkyyksiä. Laaja autonomia edellyttää vahvoja itseohjautuvuustaitoja, selkeää koordinointia, läpinäkyvää tiedon jakamista ja oikeudenmukaisia tapoja ratkaista ristiriitoja. Ilman näitä autonomia voi synnyttää epäselvyyttä, viivästyksiä ja kitkaa.

Yhteiskuntatasolla suorituskeskeinen puhetapa ja toistuvat shokit (kuten pandemiat tai muut kriisit) laajentavat autonomiaa samalla kun vastuu ja paine siirretään yhä enemmän työntekijöille. Autonomiaa käytetään työntekijöiden houkuttelemiseen ja motivointiin, mutta ilman selkeitä rajoja se voi lisätä näkyvyyttä ja suorituspainetta vähemmän ilmeisin tavoin – eräänlaisena “juustona hiirenloukussa”, joka houkuttelee työntekijöitä ja kietoo heidät jäykkään, mutta huomaamattomampaan kontrolliin.

Teoreettisesti tämä väitöskirja osoittaa, että autonomia voi olla sekä voimavara että taakka riippuen yksilön omista voimavaroista sekä tuen oikea-aikaisuudesta ja saavutettavuudesta. Autonomia voi laajentaa mahdollisuuksia, mutta se voi myös kaventaa niitä, jos työntekijän kyvykkyydet ja yrityksen antama tuki eivät riitä. Tutkimus korostaa myös kontrollin hienovaraisempia muotoja, joissa kulttuuri ja normit – eivät vain suorat käskyt – ohjaavat käyttäytymistä ja vastuuta.

Lyhyesti: autonomia voi parantaa suorituskykyä ja hyvinvointia, mutta vain silloin, kun työntekijällä on riittävät kyvyt ja häntä tuetaan oikea-aikaisesti sekä tarkoituksenmukaisilla rakenteilla.

Avainsanat: Työautonomia, normatiivinen kontrolli, itseohjautuvat organisaatiot

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 7 päivää ennen väitöstä): Aalto-yliopiston riiputussivu.

Yhteystiedot:

Valentina Voimavuo, valentina.voimavuo@aalto.fi

LinkedIn: www.linkedin.com/in/valentinavoimavuo