Väitös geoinformatiikan alalta, DI Erkki-Sakari Harju
Milloin
Missä
Tapahtuman kieli
Kartat, tuotantotekniikka, yhteiskunta
Väitöskirja käsittelee kartan ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta ja sen yhteyttä ajankohtana käytössä olleeseen karttojen valmistustekniikkaan vuosien 1776–1960 välisessä aikaikkunassa. Käytetty tutkimusmenetelmä oli dekonstruktiivinen analyysi, joka soveltui tehtävään erinomaisesti. Läheisesti dekonstruktiiviseen ajatteluun liittyvä näkemys kartan useista elämänmuodoista laajensi käsiteltävien karttojen sisältökokonaisuuksien yhteiskunnallista kontekstia. Tutkimuksessa osoitettiin muun muassa, että vuoden 1864 Suomen yleiskarttatyö oli kartografian keinoin toteutettu passiivisen vastarinnan toimi Venäjän sortokausien aikana. Osoitettiin myös, että jatkosodan aikana valmistetut 1:20 000-mittakaavaiset suomalaiset painetut Itä-Karjalan kartat palvelivat sotilaskäytön lisäksi myös vallatun maan siviilielämän tarpeita, kuten kaavoitusta, kiinteistötoimituksia ja maaomistusten rekisteröintiä. Tutkitut neljä institutionaalista kartastoa, 1700-luvun lopun rekognosointikartasto, Suomen yleiskartta 1:400 000, topografinen erikoiskartta 1:20 000 ja peruskartta 1:20 000 muodostavat erilaisuuksistaan huolimatta yhtenäisen kokonaisuuden, kun selvitetään kartanvalmistustekniikan kehitysvaiheita ja niiden yhteyttä yhteiskuntaan koskien karttojen saatavuutta ja käyttömuotoa sekä käytön laajuutta.
Tutkimuksen fokuksena oli neljä aihetta: kenelle kartastot tehtiin, minkälaisilla menetelmillä, minkä tyyppisiä kartastoja valmistettiin ja miten karttoja käytettiin. Osoitettiin, että nämä kysymykset ovat yhä edelleen valideja, kun suunnitellaan esimerkiksi nykyhetken yleisten kartastotöiden tuotekokonaisuutta. Osoitettiin myös, että 1800-luvulla karttojen suunnittelussa ja valmistuksessa esiintyneet ongelmat ovat edelleen tuotannon arkipäivää. Myös Suomen kohdalla kartastotöiden kehitys 1930-luvulla on tapahtunut pääsääntöisesti sotaväen toimesta, ja parannukset valmistustekniikoissa ovat siirtyneet viiveellä siviilielämän tarpeisiin valmistettaviin kartastoihin. Esimerkiksi 1920-luvun lopulla alkanut fotogrammetristen menetelmien kehitys mullisti täysin maastokartoituksen ja mahdollisti korkealuokkaisen suomalaisen karttatuotannon talvi- ja jatkosodan sotanäyttämöillä. Vuonna 1947 alkanut, siviilitarkoituksiin suunnattu peruskarttatyö perustui erittäin pitkälle tähän topografisen erikoiskartan tuotantotekniikkaan.
Vastaväittäjä: Professori emeritus, FT Markku Löytönen, Helsingin yliopisto, Suomi
Valvoja: Professori emerita Kirsi Virrantaus, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu, Rakennetun ympäristön laitos
Väittelijän yhteystiedot: Erkki-Sakari Harju, erkki-sakari.harju@kolumbus.fi, puh. 0408474009
Väitöstilaisuus järjestetään kampuksella (sali M1, Otakaari 1).
Väitöskirja on julkisesti nähtävillä 10 päivää ennen väitöstä Aalto-yliopiston julkaisuarkiston verkkoriiputussivulla.