Kampus maaperäparannusten kokeilualustana
Kasvillisuus ja maaperä ovat toisistaan riippuvainen kokonaisuus.
Kampusluonto elää ja muuttuu – näin dynaaminen suunnittelu näkyy arjessa
Terveesti toimivassa maaperässä ravinteet ovat kasvillisuuden saatavilla, ja ekosysteemi toimii luontaisen toimintalogiikan varassa. Sopivilla kasvivalinnoilla ja mikroilmastojen tunnistamisella voidaan luoda kasviyhdyskuntia, jotka myös kukoistavat vähemmällä hoidolla.
Dynaamisen kasvillisuussuunnittelun tavoitteena kampuksella ei ole muuttumaton kasvillisuus, vaan ekologisesti joustava järjestelmä, joka pystyy sopeutumaan vaihteleviin sää- ja ilmasto-olosuhteisiin. Monilajinen dynaaminen kasvillisuus sekä rakenteellisesti terve ja tiivistymätön maaperä luovat perustan, joka kierrättää luonnollisesti ravinteita järjestelmässä. Näin maaperä myös viivyttää pintavalumana muutoin vesistöihin huuhtoutuvaa hulevettä.
Mikroilmastot kasvillisuussuunnittelussa
Rakennettuun ympäristöön muodostuu helposti pieniä omia mikroilmastoja, eikä kampuksellakaan ilmasto ole kaikkialla yhtenäinen. Rakennukset, kadut ja maaston muodot luovat erilaisia alueita, jotka täytyy kasvillisuussuunnittelussa tunnistaa. Yhdessä paikassa paahde ja tuuli kuivattavat kasvillisuutta, toisessa varjo pitää maaperän kosteana.
Paikallinen mikroilmasto voi olla vaikea havaita ja tuuliolosuhteet, pinnoilta heijastuva korkeampia lämpötiloja muodostava ilmiö tai muutokset rakentamisen seurauksena voivat olla vaikeita ennakoitavia. Toisaalta mikroilmaston tunnistaminen on usein arkista havainnointia; esimerkiksi missä lumi sulaa ensimmäisenä keväällä tai missä lämpö heijastuu asfaltista ja rakennusten pinnoista.
Suunnittelu ja hoito vaativat toimintamallit, jotka sallivat kaupunkiluonnon käytännössä havaittujen ilmiöiden suhteen tarpeelliset korjausliikkeet hoitomenetelmien adaptiivisuuden. Kampuksella on huomioitu mikroilmastoina esimerkiksi paahde-elinympäristöt, kuten Marsion uuselinympäristöniitty, jonka lajisto on luonnonkasvien siemenkeräyksen avulla tuotettu. Tällöin kasvien valinnassa suositaan esimerkiksi hiekkaistutuksia ja sellaisia lajeja, jotka kukoistavat luontaisesti karuissa ympäristössä.
Kasvien menestyminen suunnittelun lähtökohtana
Terveesti toimivassa maaperässä myös ravinteet ovat kasvillisuuden saatavilla, ja ekosysteemi toimii luontaisen toimintalogiikan varassa, vähemmällä hoidolla. Tähän tavoitteeseen pääseminen kuitenkin vaatii ensin ekosysteemin toiminnan palauttamista, mikäli rakentaminen tai kaupunkiluonnon stressitekijät ovat heikentäneet ekosysteemin luonnollista toimintaa.
Kampuksen kasvillisuussuunnittelussa lajiston luonnolliset kasvupaikkavaatimukset, paikalliset luontotyypit ja maisemallinen historia valitaan suunnittelulliseksi lähtökohdaksi. Tällöin voidaan tehdä juuri siihen paikkaan soveltuvia ratkaisuja, kuten esimerkiksi vettä läpäiseviä kasvualustoja tai kohopenkkejä paikkoihin, joissa sadevesi helposti seisoo. Lajiston kasvupaikkoja on myös alueellisesti vaihdettu sopivimmiksi. Sopeutumisen ja aktiivisen seurannan sekä hoidon varaan suunniteltu järjestelmä on vakaa, ja kasviyhdyskunnat ovat itsenäisempiä jo varhaisesta vaiheesta lähtien.
Siemenistä tai jakamalla
Kampuksen kasvillisuuden arkihoidossa pyritään välttämään kasvihuoneissa kasvatettuja uusia ostotaimia. Lähtökohtaisesti kasvillisuutta jaetaan kampusalueella tai lähistöllä jo olevien lajien elinvoimaisista kasvustoista tai kerätään alueen omista kasviyhdyskuntien siemenistä. Kampuksella esimerkkejä on täysin luonnonkasvien siemenkeräyksen avulla perustetuista niityistä, sekä puutarhalajikkeiden kasviyhdyskunnista.
Kasvivalinnoissa Otaniemen alueen paikkakohtaisen historian tietämyksen tuella lisätään kasviyhdyskuntien elinvoimaa ja monimuotoisuutta sekä kotoperäisyyttä, näin vältetään myös uusia vieraslajihaasteita. Esimerkiksi uusissa kampuksen luonnonkasviniityissä, kuten vaikka Dipolin edustan luonnonkasviuusniityn lähistöllä, läheltä kerätyt siemenet ja kasvit sopeutuvat juuri tälle alueelle ja vaativat mahdollisimman vähän ihmisen hoitotoimenpiteitä. Myös uusien pensaslajikkeiden sekä puuston kohdalla on käytetty tarkkaa harkintaa lisättävien lajien alkuperäisten kasvupaikkojen ja alkuperämaiden suhteen.
Lue lisää!
Luonnonkasviniityt monimuotoisuuden edistäjänä
Kampuksen ulkoalueita ja niitytystä tehdään strategisesti sekä kasvupaikkaa huolellisesti ajatellen.
Otaniemen puustrategiassa luonto ja kulttuuri tasapainossa
Kampuksen puustrategia pyrkii ylläpitämään tasapainoista ja monipuolista puustoa.