Humanitaarinen rakentaminen: sosio-kulttuurinen kestävyys kriisivasteissa
Väitöskirjatutkimukseni keskittyy sosio-kulttuuriseen kestävyyteen humanitaarisessa rakentamisessa ja tarkastelee, miten suojan ja jälleenrakennuksen ratkaisut tukevat toipumista, paikan tuntua, kodin merkitystä ja yhteenkuuluvuutta kriisin aikana ja sen jälkeen. Tutkimus perustuu kenttätyöhön Brasiliassa, Ukrainassa, Filippiineillä, Keniassa, Kreikassa, Islannissa, Irakissa ja Nepalissa, yhdistäen akateemisen tutkimuksen ja käytännön kokemuksen humanitaarisista operaatioista.
Työ korostaa kunnioittavien, kontekstiin sidottujen ja kulttuurisesti sensitiivisten lähestymistapojen tarvetta, jotka tunnistavat paikalliset kulttuurit ja pitkäaikaisen toipumisen merkityksen. Se haastaa nykyiset mallit, joissa suojaa käsitellään standardoituna tuotteena sen sijaan, että nähtäisiin prosessina, joka muotoutuu ihmisten, paikan ja ajan mukaan. Sosio-kulttuurinen kestävyys ei ole valinnainen lisä, vaan olennainen edellytys merkitykselliselle toipumiselle.
Tutkimus argumentoi nöyrän, paikallisesti juurtuneen ja monitieteisen lähestymistavan puolesta kriisiajan suojaratkaisuissa ja kutsuu kuuntelemaan kriisistä kärsineitä yhteisöjä tarkemmin, johdonmukaisemmin ja kunnioittavammin – sekä rakentamaan yhdessä, ei vain toimittamaan, toipumisen perustaa: kotia.
Adalgeirsdóttir, K. (2020). The story of the disaster-relief houses in Iceland. In N. Martins, M. Fayazi, F. Kikano, & L. Hobeica (Eds.), Enhancing Disaster Preparedness: From Humanitarian Architecture to Community Resilience (pp. 41-58). Elsevier. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-819078-4.00003-4
Adalgeirsdottir,K. Sandman,H. (2024). Cultivating Wellbeing – Sheltering of the Global Displaced Population. Studies in Health and Information Technology book (HTI) series on IOS Press, ISSN 1879-8365. https://ebooks.iospress.nl/doi/10.3233/SHTI240957
Työ korostaa kunnioittavien, kontekstiin sidottujen ja kulttuurisesti sensitiivisten lähestymistapojen tarvetta, jotka tunnistavat paikalliset kulttuurit ja pitkäaikaisen toipumisen merkityksen. Se haastaa nykyiset mallit, joissa suojaa käsitellään standardoituna tuotteena sen sijaan, että nähtäisiin prosessina, joka muotoutuu ihmisten, paikan ja ajan mukaan. Sosio-kulttuurinen kestävyys ei ole valinnainen lisä, vaan olennainen edellytys merkitykselliselle toipumiselle.
Tutkimus argumentoi nöyrän, paikallisesti juurtuneen ja monitieteisen lähestymistavan puolesta kriisiajan suojaratkaisuissa ja kutsuu kuuntelemaan kriisistä kärsineitä yhteisöjä tarkemmin, johdonmukaisemmin ja kunnioittavammin – sekä rakentamaan yhdessä, ei vain toimittamaan, toipumisen perustaa: kotia.
Adalgeirsdóttir, K. (2020). The story of the disaster-relief houses in Iceland. In N. Martins, M. Fayazi, F. Kikano, & L. Hobeica (Eds.), Enhancing Disaster Preparedness: From Humanitarian Architecture to Community Resilience (pp. 41-58). Elsevier. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-819078-4.00003-4
Adalgeirsdottir,K. Sandman,H. (2024). Cultivating Wellbeing – Sheltering of the Global Displaced Population. Studies in Health and Information Technology book (HTI) series on IOS Press, ISSN 1879-8365. https://ebooks.iospress.nl/doi/10.3233/SHTI240957