Tekniikan tohtorin tie vei politiikkaan

Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jyrki Kasvi kertoo parhaaksi opiskeluajan opikseen sen, että hullutkin ideat kannattaa lausua julki, koska niistä oppii eniten.
Jyrki Kasvi

Jyrki Kasvi on 53-vuotias tekniikan tohtori, kansanedustaja ja Espoon kaupunginvaltuuston jäsen. Aiemmin hän on toiminut mm. tutkimus- ja kehittämisjohtajana, peliarvostelijana ja Teknillisen korkeakoulun tutkijana.

”Aloitin opintoni Sähköosastolla, koska vuonna 1983 siellä opetettiin tietotekniikkaa, josta olin kotitietokoneharrastajana kiinnostunut. Vuotta myöhemmin perustettiin Tietojenkäsittelytekniikan osasto, eivätkä vanhat opiskelijat saaneet siirtyä sinne suoraan, vaan sinne piti hakea. Tämä ei ymmärrettävästi tehnyt hyvää opiskelumotivaatiolle ja työskentelystäni tietotekniikkalehtien avustajana ja atk-kouluttajana tuli vähitellen kokopäiväistä ”, Jyrki muistelee.

Opintojen keskeyttäminen oli jo harkinnassa, mutta sitten Jyrki osallistui koulutustoiminnan opintojaksolle, koska halusi oppia paremmaksi kouluttajaksi. Innostavan opettajan ja mielenkiintoisen sisällön ansiosta hän kiinnostui työpsykologiasta ja suoritti pian suurimman osan työpsykologian kurssivalikoimasta. Osaston vaihto tuotantotalouteen onnistui sujuvasti ja kun seminaarityö tietokoneavusteisesta työnopetuksesta poiki apurahan perusteellisemman raportin kirjoittamiseen, huomasi meis olevansa työpsykologian ja johtamisen tutkimusapulainen.

”Tietotekniikan ja työpsykologian rajapinta osoittautui mielenkiintoiseksi tutkimusalueeksi”, joka poiki ensin diplomityön, sitten väitöskirjan.

Jyrki muistelee opiskeluaikoja pelkästään hyvällä. Parhaisiin muistoihin kuuluvat esimerkiksi solun yhteiset tv-illat Shogunia katsoen ja pannukakkuja paistaen tai Millikanin kokeen suorittaminen ja luonnonvakion näkeminen omin silmin. Avoimuus ja suorapuheisuus kannatti jo opiskeluaikoina

”Hullutkin ideat kannattaa lausua julki, koska niistä oppii eniten. Esimerkiksi kun ehdotin työpsykologian professori Veikko Teikarille työn psyykkisen kuormittavuuden mittaamista verinäytteistä, hän ei nauranut ääneen vaan kävimme pitkän keskustelun, joka avasi minulle paitsi psyykkisen kuormittuneisuuden fysiologiaa myös työpsykologian etiikkaa”, Jyrki kertoo.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu