Innovaatiopäiväkirja: seuraa WUUDin tarinaa tutkimuksesta liiketoimintaan

Mistä kaikki alkoi?

Olin tekemässä lopputyötäni uudenlaisesta puun kohokuviointimenetelmästä, kun työtä ohjannut kalustemuotoilun professori Ville Kokkonen kysyi, pitäisikö kehittämäni kuviointiprosessi patentoida. Kysymys oli aiheellinen. Vaikka ilmiö, johon kohokuviointitekniikka perustuu, oli yleisessä tiedossa, ei kukaan ollut vielä keksinyt valjastaa sitä teolliseen tuotantoon.  

Aloin selvitellä asiaa. Otin ensimmäiseksi yhteyttä Aallon juristeihin, jotka ohjasivat minut innovaatiopalveluiden pariin. Patenttihakemus katsottiin aiheelliseksi ja samalla heräsi keskustelu projektin jatkokehityksestä ja kaupallisista näkymistä. Vaihtoehtoja oli kaksi: viedä tutkimusta eteenpäin tohtoriopintoina tai ulkopuolisella rahoituksella tuettuna tutkimushankkeena. Tohtorinopintoihin liittyvät akateemiset velvoitteet eivät liiemmin puhutelleet, joten Business Finlandin myöntämä R2B-rahoitusmalli vaikutti selkeästi parhaimmalta. Aloin laatia hakemusta. Sain apua ja sparrausta Aallon innovaatiopalveluista sekä puumateriaalitieteiden professorilta, Lauri Rautkarilta, joka oli ollut myös ohjaamassa lopputyötäni. Hakemusta laatiessa mietittiin onko kohokuvioidun paneloinnin valmistamisessa riittävästi potentiaalia vai pitäisikö tuotteeseen saada lisättyä muitakin ominaisuuksia. Olin jumissa. Rahoitushakemuksen deadline lähestyi kovaa vauhtia, hakemus oli vaiheessa ja kaupallistajan löytäminen vaikutti haasteelliselta. Päätin jättää rahoituksen hakematta syksyn hakukierroksella sillä projektin palaset eivät olleet vielä kasassa. 

Alkuvuodesta 2022 otimme hakemuksen takaisin työpöydälle ja aloimme pyöritellä sitä Innovaatiopalveluiden Janne Raulan ja Lauri Rautkarin kanssa. Laurilla oli paljon kokemusta puumateriaalien käsittelystä ja modifioinnista sekä vastaavanlaisista kaupallistamishankkeista. Suunnitelmana oli nyt lisätä prosessiin käsittelyitä jotka parantaisivat tuotteen sääsuoja ja palosuoja ominaisuuksia. Rautkari innostui ja aloimme tutkia mahdollisuuksia. Aluksi ilmassa oli paljon useita erilaisia käsittelyideoita mutta lopulta kiteytyi ajatus laajentaa ulkoverhoiluun, jolloin projektin tavoitteena olisi uusien ympäristöystävällisten palo- ja sääsuojakäsittelyn yhdistämisestä esteettisesti kauniiseen pintakuviointiin. Ajatus pitkäikäisyydestä kiinnosti minua, sillä se sopii puun ajattomaan, kestävään filosofiaan täydellisesti. Asetimme tavoitteeksi saada ulkopaneelista huoltovapaan 50 vuodeksi. Rautkarin ohjaaman tutkimusryhmän mielestä lupaus oli täysin mahdollista toteuttaa. 

Kaupallistajaksi löytyi innovaatiopalveluiden vanha tuttu Vesa Jääskö, joka oli ollut aikaisemmin mukana vastaavanlaisessa kaupallistamisprojektissa jossa kehiteltiin lasisiin julkisivuihin printattavaa aurinkokennoa. Muotoilijataustainen Vesa ymmärsi heti mistä projektissa oli kyse ja luottamus syntyi saman tien. Teimme uuden hakemuksen, pitchasimme, odotimme. Joulukuussa 2022 saimme positiivisen rahoituspäätöksen. Nyt meillä on 18 kuukautta aikaa ratkaista, miten pidämme lupauksemme. 

Maaliskuu 2023 : Puuta, puuta puuta

Tarvitsemme puuta. Eri puulajit käyttäytyvät mekaanisessa ja kemiallisessa käsittelyssä eri tavalla, joten lähdimme hakemaan testimateriaalia Halvarin kanssa Fiskarsista sahalta, jotta kokeita pajan ja labran puolella voidaan jatkaa. Toki laudat olisi voinut tilatakin, mutta halusin itse valita ne, jotta saadaan juuri oikeanlaista materiaalia testeihin. Valitsimme mukaan useampaa lajia, kuusta, mäntyä, lehtikuusta, douglaskuusta, leppää ja haapaa. Eri puulajeilla on eri ominaisuuksia jonka myötä ne soveltuvat eri käyttötarkoituksiin. Kuusesta voi tehdä kitarankansia koska se on materiaalina sekä kevyttä että jäykkää, mutta pöytätasoksi se on liian pehmeää. Mänty taas kestää säätä, sitä on helppo kyllästää ja saatavuus on hyvä, mutta kohokuviointiin männyn syyrakenne ei ole optimaalisin. Tämänhetkisten testien valossa leppä toimii kohokuvioinnissa parhaiten mutta se ei sovellu niin hyvin ulkokäyttöön. Ehkä sitä voisi silti käyttää. Täytyy tutkia.  

Minun tehtäväni on kohokuviointiprosessin jatkojalostaminen laadukkaammaksi, jotta jäljestä tulee siistimpää ja yhdenmukaisempaa. Jos pinta halkeilee, se ei kestä säätä ja lupauksemme kaatuu alkumetreille. Yksi projektin haasteista, on että tarvitsen työstöä varten uuden, isomman koneen ja uusia teräksisiä painorullia. Bauhaus ei myy näitä, se täytyy rakentaa itse. 

Huhtikuu 2023: "Onko tämä vain meidän mielestä siistiä?"

Ensimmäinen ohjausryhmän kokous on nyt takana. Jo rahoitushakemuksen tekovaiheessa projektille koottiin ohjausryhmäksi asiantunteva taustatiimi, jonka tehtävä on sparrata meitä kaupallistamispolulla.   

Aloitimme perusteista: Vesa esitteli projektin ja tutkimussuunnitelman. Ilokseni ohjausryhmä oli valmistautunut hyvin ja keskustelu oli vilkasta. Edustajilta tuli tiukkaa, mutta tuikitarpeellista liiketoiminnan sparrausta: mitä huoltovapaus tarkoittaa? Onko tuotteelle tarvetta ja millaisiin projekteihin tuotetta kannatta käyttää? Miksi joku ostaisi sen? Miten hyvä paloluokituksen tuote tarvitsee? Ja kun rakennuttajat tekevät päätöksiä on pakko puhua hinnasta.   

Tutkimussuunnitelma ja budjetti hyväksyttiin yksimielisesti, mutta matkustin kokouksen jälkeen kotiin pää täynnä ajatuksia. Puurakentaminen on kovassa nousussa, mutta riittääkö myös estetiikalle arvostusta maailmassa, jossa kaikki halutaan tehdä kustannustehokkaasti? Hitaasti kasvanut tiheäsyinen puu, joka on kaadettu talvella ja kuivattu hitaasti on luontaisesti kestävämpää, mutta kallista. Prosessi pitää saada toimimaan muillakin materiaaleilla kuin hyvälaatuisella lepällä, jotta materiaali ei itsessään maksa liikaa ja sitä on saatavilla. Vielä parempi jos tällä menetelmällä saa parannettua huonolaatuisen puun kestävyysominaisuuksia.   

Ensimmäiseksi on rakennettava isomman valssin prototyyppi. Onneksi yliopistolla on konetekniikan laitos, josta voin tilata mittojen mukaan tehdyn teräsvalssaimen. Se on valmis parahiksi seuraavaan ohjausryhmän kokoukseen. Sitä ennen käyn Milanon kalustemessuilla.   

Elokuu 2023: Jotakin vanhaa, jotakin uutta

Alkukesä oli kiireinen. Uusi konetekniikan laitoksen valmistama teräsrulla valmistui ja pääsin testaamaan sitä. Rulla lämpenee hieman epätasaisesti mikä tarkoittaa sitä, että seuraavaan versioon lämpöpatruuna pitää sijoittaa eri tavalla. Mutta se ei ole ainoa haaste. Seuraavaksi pitäisi testata myös eri lämpötiloja, syöttönopeuksia ja isompaa rullaa, joten tarvitaan kokonaan uusi kone. Joka täytyy rakentaa mittatilaustyönä.

Toisessa ohjausryhmän kokouksessa käytiin kiinnostava keskustelu puulajeista, sillä tuotannossa on pidettävä mielessä skaalautuvuus. Tässä vaiheessa tiedämme, että leppä on pois laskuista saatavuuden takia ja lehtikuusi on liian kovaa kohokuviointiin, joten pitäydymme ulkokäytössä männyssä ja kuusessa. Jätkäsaaressa on käytetty nopeasti kasvavaa ja helposti kyllästettävää radiatamäntyä mutta sitä ei kasva Suomessa. Sen saatavuutta ja käyttömahdollisuuksia pitää tutkia lisää. Sisätiloissa puulajien valikointi on vapaampaa koska silloin tarvitaan vain palosuoja. Koivu olisi helposti saatavilla oleva, suomalainen puulaji, mutta sekin on yllättävän usein tuontitavaraa. Poppeli ja lehmus olisivat molemmat kuvioinnin kannalta sopivan pehmeää ja edullista mutta sitäkin tuotetaan Euroopan ulkopuolella. Palapeli siis jatkuu.

Tikkuisen mökkilaiturin jälkeinen elämä pitää sisällään valmistautumista syyskuiseen Helsinki Design Weekiin. Osastolla esittelemme koivusta tehtyä sisustuspaneelia, jota on esillä myös Aallon Cooler Planet -näyttelyssä. Samalla tehdään markkinatutkimus, jossa tutkitaan kysyntää ja kerätään palautetta arkkitehdeiltä. Elämme jännittäviä aikoja!

Marraskuu 2023: Mitä tehdas maksaisi?

Syksy on ollut odotetun kiireinen. Olen testaillut uusien kuvioiden painamista ja työstänyt näytepaloja ja paneeliseiniä näyttelyihin sen verran antaumuksella, että edellinen valssi alkoi olla kestokykynsä rajoilla. Tilasin uuden valssin, joka on näillä näkymin tulossa helmikuussa. Järeämmässä laitteessa on isommat rullat, lämmitys sekä korkeus- ja leveyssäädöt, mikä helpottaa tuotantoa huomattavasti. Seuraavaksi tavoitteena olisi löytää sopiva pilottikohde, johon paneelista voisi tehdä oikean seinän.

Ulkopaneelien käsittelypuolella testit ovat kesken. Puuverhoilu ei saa imeä vettä, jotta se ei muutu sienien ja homeiden kasvualustaksi, joten lupauksemme huoltovapaudesta tarkoittaa kyllästeiden käyttöä. Myrkyttömyyden vaatimus taas edellyttää uusien kyllästysaineiden kehittelyä ja testaamista. Sitruunahaposta ja sorbitolista tehty liuos toimii sääsuojana hyvin mutta haasteelliseksi on osoittautunut palosuojaus. Testattu aine liukenee toistaiseksi pois veden mukana. Vaihtoehtona olisi myös silikaattikäsittely, mutta siinä haasteena on saada aine pysymään puussa. Työ sillä saralla siis jatkuu.

Hallituksen kokouksessa todettiin sisäpaneelien valmiusaste niin hyväksi, että on ajankohtaista alkaa miettiä, mitä tuotanto maksaisi. Kun R2B-projekti päättyy reilun puolen vuoden päästä, tarvitaan omat tilat tuotantolinjaston prototyypille, jossa ovat sahat, höylät, hiomakoneet, höyrytyslaitteet, varastotilaa ja kuivausuuni. Tarvitaan myös laskelmia siitä, minkä kokoinen linjasto olisi optimaalinen aloitukseen. 

Seuraavaksi kalenterissa onkin kasvuyritystapahtuma Slush, jossa toivomme tapaavamme kiinnostuneita sijoittajia. Aallon yhteisosastolla on muitakin innovaatioprojekteja, joten vertaistukea löytyy: rahoitusneuvotteluiden myötä yrittäjyydestä tulee konkretiaa.

Helmikuu 2024: Katse kohti yrittäjyyttä

Vuosi on mennyt nopeasti. Viime vuonna tähän aikaan vasta aloittelimme projektia ja nyt yrityksen perustaminen siintää jo horisontissa. Omatkin ajatukset ovat matkan myötä kirkastuneet ja toivon että voin jatkaa hommia yrittäjänä. Wuud on myös osoittautunut hyväksi nimeksi, joten olemme harvinainen projektitiimi, joka ei aio muuttaa nimeä y-tunnuksen rekisteröintivaiheessa.

Projektin seurantamittaristossa alkaa olla jo moni tarkistuspiste vihreällä, mutta viimeinen kolmannes on kriittisen tärkeä elinkelpoisen yrityksen perustamiseksi.

Tuotepuolella sisäpaneeli alkaa olla tuotantokunnossa, joten keväällä on tiedossa pilottihankkeiden etsimistä ja varmistuneiden toteuttamista. Pilotteja mahtuu mukaan useampia ja olisi ideaalia, että mukana olisi erityisesti julkisia tiloja, miksei ulkomailtakin. Oma toiveeni olisi päästä pilotoimaan johonkin kulttuurikohteeseen tai puurakentamisen taidonnäytteeseen. Syksyllä -24 avautuvaan Aallon näyteikkunan eli Marsion tiimin kanssa on neuvoteltu paneelin käyttämisestä erilaisilla pinnoilla kuten tiskien verhoilussa ja itsepalvelustudion seinissä.

Ulkopaneelien kohdalla tuotekehitystä vielä tarvitaan sillä kehitteillä oleva kylläste ei vielä toimi toivotulla tavalla. 

Rahoituspuolella selvitetään tällä hetkellä markkinan kokoa ja pähkäillään miten tuotanto kannattaa aloittaa, omalla tehtaalla vai yhteistyössä jonkin valmistajan kanssa. Investointi omaan prototehtaaseen olisi kohkokuvioinnin ja kemiallisen käsittelyn vaatima laitteisto mukaan lukien noin 2 M€. Vaikka joulukuun alussa kasvuyritystapahtuma Slush olikin meidän tuotteelleemme hieman teknologiapainotteinen, molemmat etukäteen sovitut sijoittajatapaamiset toteutuivat ja olivat rohkaisevia.

Keväällä osallistumme myös Uusi puu -hankkeen osana Pulp and beyond -messuille ja tietenkin Aalto Startup Centerin Demo Dayhin. Yksi olennainen tehtävä onkin verkoston rakentaminen.