Maisteriopiskelija Anna Huttunen: "Muiden kokemusten kuuleminen voi auttaa myös ymmärtämään omaa avuntarvetta"

Kuka olet?

Olen Anna Huttunen ja opiskelen teknillistä fysiikkaa ja matematiikkaa nyt kuudetta vuotta. Opintojen lisäksi olen tehnyt paljon vapaaehtoisjuttuja Fyysikkokillassa. Erityisesti olen nauttinut uusien opiskelijoiden kanssa toimimisesta tuutorin ja fuksikapteenin rooleissa. Maaliskuussa aloitin Aalto-yliopiston Oasis of Radical Wellbeing -projektissa hyvinvointilähettiläänä. 

Miten päädyit tuutoriksi?

Halusin muiden opiskelijoiden tuntevan olonsa yhtä tervetulleeksi ja arvostetuksi, kuin itsekin aloittaessani opinnot Aallossa. Vastaanottavainen ympäristö tekee opintojen aloittamisen helpommaksi. 

Fuksina huomasin, että opiskelupiireissäni korostui halu tavoitella parhaita mahdollisia arvosanoja. Yksi tuutoreistani kertoi koko ryhmälle oppineensa, että kakkonen tai kolmonen on hänelle riittävän hyvä arvosana. Minusta oli hienoa, että hän sanoi sen ääneen, vaikken sitä osannutkaan vielä sisäistää. Olen halunnut itsekin olla se tyyppi, jolle voi jutella ja joka muistuttaa, että on tärkeää huomioida myös oma jaksaminen. Varsinkin opiskelujen alussa voi olla kova tarve todistella, että osaa ja jaksaa. Voi myös helposti kokea, että on yksin epävarmuuksiensa kanssa.

Olen vuosien aikana ollut tuutori sekä kandi- ja maisterifukseille että vaihto-opiskelijoille. Tänä vuonna olen kolmatta kertaa kv-ISOna, eli maisterifuksien ja vaihto-opiskelijoiden tuutorina. Uusien opiskelijoiden kanssa työskentely on tuntunut mun jutulta.

Miten päädyit hyvinvointilähettilääksi ja mitä tehtäviisi kuuluu?

Lähdin tehtävään, koska olin tehnyt hyvin samanlaista työtä Fyysikkokillassa, osana Fiilis-tiimiä. Teimme esimerkiksi kiltalehti Kvantin nettisivuille interaktiivisen kartan, josta opiskelija voi löytää omiin tarpeisiinsa sopivia yliopiston tarjoamia ja kunnallisia hyvinvointia tukevia palveluja. Kirjoitimme myös lehteen artikkelin, jossa haastattelimme muita kiltalaisia heidän mielenterveydestään sekä hyvinvoinnistaan. 

Hyvinvointilähettiläät toimivat linkkinä opiskelijoiden ja yliopiston välillä. Tuomme opiskelijoiden näkökulmaa esille yliopiston hyvinvointiin liittyvissä projekteissa. Osallistumme tapahtumiin ja projekteihin, keskustelemme muiden opiskelijoiden kanssa ja välitämme tietoa opiskelijoille tarjottavista palveluista, kuten opintopsykologien drop-in vastaanotoista. 

Näistä asioista puhuminen on tärkeää, koska muiden kokemusten kuuleminen voi auttaa myös ymmärtämään omaa avuntarvetta. Esimerkiksi toisen kertomus terapiasta voi kannustaa hakeutumaan terapiaan tai selvittämään muita itselle sopivia vaihtoehtoja. Silloin voi ymmärtää, että itselläkin on hyvinvoinnissa parannettavaa ja ottaa ensiaskeleen, vaikka menemällä käymään opintopsykologilla. 

Mitä olet oppinut opiskelijoiden hyvinvoinnista tehtäviesi aikana?

Vanhempien opiskelijoiden kanssa keskusteleminen on auttanut paljon – heidän kokemustensa kautta ymmärsin oireitani paremmin ja osasin hakea apua. Näiden keskustelujen myötä olen halunnut puhua jaksamisen haasteistani avoimesti opiskelijayhteisössä. Olen huomannut monen samaistuvan tunteisiini sekä kuinka yleistä on tarvita apua jaksamiseen. Jotkut tarvitsevat kestävämpää arjen tai opintojen järjestelyä, toiset miettivät terapiaan menemistä.

Kirjoitettuani jutun kiltalehti Kvanttiin, olen saanut yhteydenottoja opiskelijoilta, joiden kanssa olen käynyt esimerkiksi kävelyllä juttelemassa kokemuksistani ja kertonut, miten Kelan terapiatuki toimii. On tärkeää, että opiskelijayhteisössä on ihmisiä, joille voi puhua. Opiskelijat ovat tapahtumissa sanoneet, että hyvinvoinnista puhuminen ja palveluista kertominen on hyvin tervetullutta ja tärkeää. 

Mitä haluaisit sanoa muille opiskelijoille hyvinvointiin liittyen?

Innostus opiskeluita kohtaan on hyvä indikaattori omasta voinnista. Opiskelun pitäisi tarjota onnistumisen kokemuksia, eikä tuntua pelkästään selviytymiskamppailulta. 

Toivon, että opiskelijat kuuntelevat itseään ja omaa jaksamistaan. Jos kurssimäärä tuntuu ylivoimaiselta, voi jonkin kurssin jättää kokonaan pois tai jos jonain päivänä tuntuu, että vapaapäivä olisi mielelle ja keholle tarpeen, voi luennon jättää välistä. Sellaiset valinnat auttavat jaksamaan. Itselleen voi ja pitää antaa sen mitä tarvitsee. Erityisesti kiireen keskellä on tärkeää estää kalenteria täyttymästä liikaa. On tärkeää löytää aikaa esimerkiksi lounaille, vapaa-ajalle ja harrastuksille. 

Haluaisin myös kannustaa opiskelijoita puhumaan haasteista ja vaikeuksista. Saattaa tuntua pelottavalta myöntää, että kurssi on haastava ja pyytää apua, mutta et ole yksin. Siksi on hyvä työskennellä yhdessä, sekä oppia tarjoamaan ja vastaanottamaan apua. Ryhmätöissäkin voi tuoda avoimesti esiin, että tarvitsee vaikka jollain viikolla enemmän aikaa ryhmätyön ulkopuolisille tehtäville ja että on taas enemmän mukana myöhemmin. Kommunikointi ja asioiden rohkea esiintuominen tekee hyvää ilmapiirille ja rohkaisee myös muita tekemään samoin.