Kerro itsestäsi? Mitä opiskelit Kauppiksessa ja milloin?
Nimeni on Pauli Liikala. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ensin sen aikaisen ekonomin tutkinnon työni ohella vuosina 1976–1980. Jatkoin sitten kauppatieteiden kandidaatin opintoja ja valmistuin keväällä 1984. Pääaineeni oli systeemit (tietojenkäsittely) ja sivuaineeni laskentatoimi. Tätä ennen olin suorittanut Atk-Instituutissa ohjelmoijakurssin vuonna 1971. Ehdin olla työelämässä mukana viisi vuotta ennen Kauppakorkeakoulun opintojen aloittamista.
Kerro opiskeluajoistasi, millaista oli opiskella? Mitkä ovat mieleenpainuvimpia muistojasi?
Koska minulla oli jo viiden vuoden työkokemus ennen opiskelujeni aloittamista, minun oli helppo omaksua opiskeltavia asioita soveltamalla niitä silloisen työnantajani Valion toimintaan. Tarkastelin opiskeltavia asioita joko Valion tai Valion Atk-keskuksen tasolla, jossa työpaikkani sijaitsi. Työn ohella opiskelu oli välillä raskasta, kun työpäivän jälkeen piti alkaa lukea tenttikirjoja. Päätin heti opintojeni alkuvaiheessa pitää kirjaa lukemistani sivuista sekä niihin käyttämästäni ajasta. Saatoin ensimmäisenä iltana lukea tenttikirjaa vain 10 minuuttia, mutta kirjasin senkin ylös muistivihkooni. Seuraavana iltana päätin lukea enemmän ja niin pääsin lukemisen makuun ilta illalta paremmin. Opin näin pikkuhiljaa, kuinka paljon täytyy käyttää aikaa eri tasoisten tenttien suorittamiseen ja missä vaiheessa ennen tenttiä lukeminen kannattaa aloittaa. Koska opiskelin työni ohella, päätin että minun kannattaa lukea aina niin paljon, että pääsen tentistä läpi ensimmäisellä yrittämisellä. Näin kävikin kaikkien tenttien osalta.
Laskentatoimen cum laude -tenttiin piti lukea parin viikon ajan joka ilta monta tuntia ja viikonloppunakin pitkiä päiviä. Opettelin käymään juoksulenkillä ennen pitkiä lukuhetkiä tai niiden välissä. Tenteissä aloitin aina vaikeammista tehtävistä jättäen helpoimmat loppuun. Muistan laskentatoimen cum laude -tentistä viimeiseksi jättämästäni tehtävästä, että olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että vaikka tiesin osaavani laskea sen, aivoni eivät enää toimineet. Matkustin tentin jälkeen ratikalla Rautatieasemalle ja oivalsin jo Eläintieteellisen museon kohdalla, miten viimeinen tehtävä olisi pitänyt laskea.
Siihen aikaan jokaisesta tentistä sai nähtäväkseen edellisten tenttien kysymykset. Otin kunkin tenttikirjan sisällysluettelosta valokopion ja merkkasin siihen tukkimiehen kirjanpidolla, mihin kohtaan kirjaa kysymykset olivat kohdistuneet. Näin opin lukemaan tenttikirjoista olennaisimmat kohdat. Joillakin opettajilla oli persoonallisia kysymyksiä, mikä oli hyvä tietää etukäteen. Joku opettaja saattoi esimerkiksi kysyä, mikä oli tenttikirjan rakenne, johon vastaukseksi riitti tenttikirjan sisällysluettelo. Joku saattoi laittaa jonkin kirjassa olevan piirroksen tenttikysymykseksi, jossa pyydettiin kertomaan piirroksen merkitys. Opiskelujeni loppuvaiheessa varmistin opintopisteiden riittävyyden suorittamalla jostain sivuaineista helppoja tenttejä. Eräässä niistä oli paksu kirja luettavana ja kun en viitsinyt lukea koko kirjaa, selailin sen sisällysluetteloa tutkiakseni, onko siellä mitään mielenkiintoista. Kirjasta löytyikin arvoanalyysin kuvaus, jonka luin silkasta mielenkiinnosta. Olin tietysti ilahtunut, kun ainoa tenttikysymys koski juuri arvoanalyysiä.
Kerro urastasi ja siitä millaisia eväitä sait opinnoista urallesi?
Olin koko opiskeluaikani töissä Valion Atk-keskuksessa, mistä oli molemminpuolista hyötyä. Opiskellessani pystyin omaksumaan asioita sen hetkisen työympäristöni kannalta, ja opiskelemistani asioista oli paljon hyötyä työssäni. Tenttikirjoja lukiessani minulle tuli paljon työhöni liittyviä ideoita. Kirjoitin ne ylös muistivihkooni, jotta ne eivät olisi häirinneet lukemistani. Ideoista oli apua sekä tentin että työtehtävieni suorittamisessa. Esimieheni oli ihmetellyt yhteiselle sihteerillemme, miksi Pauli tuo niin paljon kehityskohteita esiin. Sihteeri oli vastannut, että etkö ymmärrä, että Pauli rakastaa ongelmia. Tein systeemit -oppiaineesta (tietojenkäsittely) pro graduni Valion Atk-keskuksen ja sen asiakkaiden yhteistyön kehittämisestä. Sain graduni valmiiksi keväällä 1984, ja esitellessäni sen sisältämän kehitysohjelman Atk-keskuksen johtoryhmälle, minulta kysyttiin kuinka kauan ohjelman toteuttaminen kestäisi. Vastasin, että viisi vuotta ja niin kauan siinä menikin.
Keskeisin oivallus kehitysohjelman toteuttamisessa oli se, että kyse on sisäisestä palvelutoiminnasta, jota voi johtaa kuin palveluyritystä. Jatkoin työtäni Atk-keskuksen johtoryhmän kehityksestä vastaavana jäsenenä vuoteen 1987. Koska olin lukenut laskentatoimea cum laude- tasolle asti, halusin kokeilla niiden oppien soveltamista Valion talous- ja hallinto-osastolla. Olin ensin vuoden Valion sisäisenä atk-tarkastajana. Kun Valion budjettipäällikkö siirtyi uuteen tehtävään, talous- ja hallinto-osaston johtaja kysyi minulta, haluanko ottaa kyseisen tehtävän vastaan. En halunnut vastata heti, vaan pyysin lupaa miettiä asiaa yön yli. Kun kerroin seuraavana aamuna ottavani tehtävän vastaan, talous- ja hallintojohtaja kertoi ajatelleensakin niin. Hoidin kyseistä tehtävää kolmen vuoden ajan.
Valion Atk-keskus yhtiöitettiin vuoden 1991 alusta ja minut oli nimitetty Valion tietohallinnosta vastaavaksi henkilöksi marraskuussa 1990. Koska olin tehnyt pro gradu -tutkielmani Atk-keskuksen ja sen asiakkaiden yhteistyön kehittämisestä, pystyin soveltamaan uudessa tehtävässäni sen oppeja asiakasnäkökulmasta. Halusin myös opiskella uudessa tehtävässäni mm. tekijänoikeutta ja palvelusopimuksia. Niiden ansioista saimme neuvoteltua Valiolle sen myyntijärjestelmän tekijänoikeudet ja bonussanktiomallin mukaiset palvelusopimukset.
Kesällä 1994 siirryin Valiolta silloiseen ICL Dataan. Sen juuret olivat Nokia Datassa, jonka Nokia myi englantilaiselle ICL -nimiselle yhtiölle. Myöhemmin japanilainen Fujitsu osti ICL:n, ja nykyään yritys tunnetaan nimellä Fujitsu Finland. Aloitin siellä johdon konsulttina ja tein monelle asiakasyritykselle yhteistyössä heidän edustajiensa kanssa tietohallintostrategian. Koska olin Valiolla perehtynyt käytännön tasolla tietotekniikan kustannuksiin, pystyin kehittämään Fujitsulla menetelmän tietotekniikan piilokustannusten laskentaan, jota käytettiin Fujitsun perustietotekniikan palvelukonseptin Patjan yhtenä myyntiargumenttina. Menetelmän avulla pystyttiin osoittamaan, kuinka perustietotekniikan piilokustannukset pienevät ulkoistamalla siihen liittyvät tehtävät Fujitsulle.
Kaiken tämän jälkeen halusin katsoa kolikon toista puolta, eli sitä, mitä hyötyä liiketoiminnalle on tietojärjestelmien hyödyntämisestä. 1990-luvun loppupuolella olin perehtynyt Kaplanin ja Nortonin kehittämään tasapainoiseen tuloskorttiin (Balanced Scorecard). Autoin Fujitsun asiakkaita tunnistamaan, miten uudet tietojärjestelmät tuottavat hyötyä heidän liiketoiminnalleen siten, että se näkyy kehitettävän prosessin sisäisissä- ja asiakasmittareissa, ja miten se heijastuu yrityksen tulokseen.
Muutama vuosi myöhemmin – jolloin johdin pientä elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan yksikön konsultointitiimiä – perehdyin saman parivaljakon kirjaan nimeltä Strategiakartta (Strategy Map). Minulla oli tapana ensin lukea tällaiset kirjat ja ottaa sen sisällöstä kalvokopioita, jotka kävimme läpi tiimini kanssa. Otin ensin 20 kopiota, joiden joukosta valitsimme kymmenen kalvoa menetelmän kuvaukseen, jonka yksikkömme myyntijohtaja pyysi vielä tiivistämään muutamaan kalvoon. Teimme ensin neljä kalvoa, jotka kuvasivat yrityksen strategiaa niin omistajan, asiakkaiden, prosessien, kuin henkilöstön ja osaamisen näkökulmista. Myyntijohtajamme pyynnöstä tiivistimme vielä tämän kaiken yhdelle kalvolle, josta tuli Fujitsulla konsultointihankkeissa eniten käyttämänäni kalvopohja. Sen avulla pystyimme kuvaamaan asiakkaidemme nyky- ja tavoitestrategiat, ja muodostamaan niistä kehitettävien tietojärjestelmien hyötykartan. Myös osa Fujitsun pätevimmistä myyntijohtajista käytti kalvopohjaa omassa työssään.
Konsultointihankkeissa minun täytyi käyttää joskus oveluutta tehdäkseni asiakkaisiin myönteisen vaikutuksen heti alussa. Olin mukana tekemässä Puolustusvoimille selvitystä heidän tietojenkäsittelynsä keskitys- ja hajautusstrategiasta. Kysyin aloitustilaisuudessa paikalla olleilta kahdelta everstiluutnantilta, saanko esittää heille sotilasaiheisen tietokilpailukysymyksen. Sain tietysti luvan ja kysyin, miksi RUK:n lipussa lukee VK 1918. Toinen heistä ehdotti pienen mietinnän jälkeen, olisiko se Vöyrin kurssi. Vastasin, että se oli vasta toinen kurssi; ensimmäinen reserviupseerien kurssi Vimpelin Sotakoulu pidettiin ensin. Tiesin tämän siksi, että Vimpelin Sotakoulun suomenkielinen komppania sijoitettiin isovanhempieni kotikylään Vimpelin Pokelaan. Isoäitini oli ollut siellä keittiölottana ja hänen isänsä oli ollut mukana järjestämässä Sotakoulua Vimpeliin. Kerrottuani vastauksen, everstiluutantti totesi, että minulla on erinomaiset mahdollisuudet menestyä kehityshankkeessa.
