Taidekoordinoinnin konsepti

Aalto University / Valoaalto Daytime / Image: Gulin, Tarkkanen, Tolvanen

Otaniemen kampusympäristön kehittäminen taiteen avulla

Otaniemi ei ole enää ainoastaan teekkareiden kampus. Sen imago muuttuu Kauppakorkeakoulun ja Taiteen ja muotoilun korkeakoulun oppilaiden, tutkijoiden ja henkilökunnan (ja erilaisten ulkopuolisten, yksityisten yhteistyöprojektien) tullessa alueelle. Taiteen ja tieteen kohtaamisessa tekniikan ja talouden kanssa syntyy lisäksi aivan uuden tason tietoa ja yhteistyöprojekteja. Kolmen korkeakoulun kampuksen yhteen kasvaminen on jo alkanut. Taide voi toimia tässä tilanteessa luonteensa mukaisesti yhdistävänä tekijänä.  

Otaniemi on väljästi rakennettu kampus. Sen maantiemaiset kadut, toisiaan muistuttavat punatiilijulkisivut ja laajat nurmikentät muodostavat näkymiä, jotka eivät suuresti eroa toisistaan. Alueen eri aikojen puutarhasuunnittelun kerrostumat ovat kadonneet; kasvaneet umpeen tai ”puskistuneet”. Poluista ja kävelyreiteistä ei voi heti hahmottaa vievätkö ne toivottuun päämäärään. Orientoituminen on vaikeaa ja opastus on puutteellista. Myös laitoksien tilatarpeet ja sen seurauksena osoitteet muuttuvat.

Rakennuksien välinen tila nouseekin uuden taiteellisen toiminnan ja suunnitelmien paikaksi, jossa valaistus, orientoituminen, opastus ja liikkuminen tekevät alueelle uudenlaista, dynaamista kampustunnelmaa, siellä liikutaan, kohdataan toisiaan ja järjestetään juhla!

Otaniemen kampuksella on ainutlaatuinen yhteys ympäröivään luontoon. Luontopolku on askeleen päässä. Metsäkampusluonne ja erityisesti Otaniemen kappeli ympäristöineen on maailmanlaajuisesti merkittävä kulttuurikohde. Teekkarikylän ensimmäisten asuinrakennusten tausta kertoo vahvasta yhteishengestä kampuksella. Uusi Aalto-yliopiston kampus ei voi kilpailla huippuopiskelijoista nykyisten huikeiden kansainvälisten kampusten (esim. Shanghai) kanssa uudella rakentamisella, vaan sen lähtökohta on erilainen; jo 50-vuotias metsäkampus, jossa on Alvar Aallon suunnittelema asemakaava ja yksittäisiä hänen ja muiden suomalaisten arkkitehtien kuten Reima ja Raili Pietilän, Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelemia rakennuksia. Alueen eri aikakerrostumien rakennukset ja materiaalit ovat rikkaus, jota ei löydy anonyymeiltä teräs/lasi-kampuksilta. Taiteen avulla voidaan paikan erityisominaisuuksia, osaamista ja tapahtumia tuoda monin tavoin esille ja vahvistaa näin koko aluetta.

Ympäristötietoisuuden kehittäminen kampusalueella

Opiskelun tahti ja kilpailu on tiukkaa ja vaativaa. Opiskelu on väliaikaista asumista ja työskentelyä kampuksella ja se voi vaikuttaa välinpitämättömyyden kasvamiseen opiskelijoiden suhteessa lähiympäristöönsä. Alue voidaan kokea fyysisesti monotonisena ja siellä olevat arkkitehtuurin helmet ja historialliset tapahtumat muuttuvat arjessa ”näkymättömiksi” ja jäävät monille tuntemattomiksi. Järjestämme taidekoordinoinnin puitteissa ”luovia kampuskävelyjä” joilla tarjoamme toisenlaista näkökulmaa ympäristöön.

Taiteen tehtävänä kampuksella on kunnioittaa käyttäjää ja tarttua käyttäjän arkeen. Alueelle voitaisiin rakentaa attraktiivisia paikkoja ja näyttelyjä (interface), joissa voi kohdata toisia ja esitellä töitään ja ideoitaan.

Rakennettu ympäristö vaikuttaa kuitenkin elämäämme, me käytämme ympäristöä omista lähtökohdistamme. Se voi toimia innoituksen lähteenä, joka auttaa jaksamaan arjessa. Pelkästään hyvin suunnitellut ja toimivat rakennukset ja arkkitehtuuri eivät takaa hyvää ympäristöä.

Lue saksankielinen artikkeli (Süddeutsche Zeitung) taidekoordinaattorin työstä Arabianrannassa: 

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu