Konetekniikan laitos

Tekniikan tohtorin tutkinnon kehitys 1900-luvun alussa

Ingressi

Vuonna 1899, samassa yhteydessä, kun saksalaiset korkeakoulut saivat yliopistostatuksen ja diplomi-insinöörin nimike vahvistettiin, eräät saksalaisen kielialueen teknilliset korkeakoulut saivat oikeuden Doktor-Ingenieur (Dr.-Ing.) oppiarvon antamiseen. Vuoden 1901 jälkeen pääosassa Saksaa ja Itävalta-Unkaria otettiin käyttöön Doktorat der technischen Wissenschaften -titteli tekniikan alojen ylimpänä akateemisena oppiarvona. Tämä nimike otettiin käyttöön myös Zürichin ETH:ssa 1909.

Akateemisen tohtorin tittelin myöntäminen korkeakouluissa herätti vastustusta yliopistojen keskuudessa, ja tittelin merkityksestä ja käytöstä kiisteltiin pitkään.

Teknillisen tohtorintutkinnon sai Suomen Teknillisessä Korkeakoulussa suorittaa vuoden 1908 sääntöuudistuksen jälkeen.  Suomessa tekniikan tieteellistymiseen ja oppilaitoksen statukseen liittyvä akateeminen kamppailu näkyi lähinnä väittelijöille asetettuina korotettuina opintosuoritusvaatimuksina. Paljon työtä edellyttävät ja tarkoin seuratut suoritusvaatimukset vähensivät tohtorin arvoa teknillisessä korkeakoulussa tavoittelevien määrää selvästi.

Vuonna 1933 tapahtuneeseen tutkinnonuudistukseen asti tohtorit saivat tutkinnon suoritettuaan erityisen tohtori-diplomin, joka muistutti ulkonaisesti myöhempää promootion yhteydessä tai tohtorin arvoa myönnettäessä annettavaa todistusta. Tohtori-diplomissa todettiin kyseisen henkilön suorittaneen tutkinnon samalla, kun hänelle myönnettiin tohtorin arvo.

Oppiarvolla ei siis ollut erityistä nimitystä. Virallisissa yhteyksissä ensimmäisistä tekniikan tohtoreista on käytetty merkintätapaa ”tohtori Suomen Teknillisestä Korkeakoulusta”. Suomalaisten Teknikkojen Seuran julkaisema Teknillinen Aikakausilehti otti kuitenkin jo 1920-luvulla käyttöön suomenkielisen nimityksen tekniikan tohtori.

Toiminnan varhaisvaiheessa ei ole ollut tarkoitusta järjestää erityistä promootiota valmistuville tohtoreille. Tilanne muuttui, kun Tukholman Kungliga Tekniska Högskolan KTH oli saanut oikeuden tohtorin arvon myöntämiseen vuonna 1927. Ruotsalainen tohtorin arvo oli kiistatta korkea akateeminen oppiarvo. Ruotsin ensimmäinen teknillinen tohtorin promootio järjestettiin Uppsalassa 25. toukokuuta 1929 suurin akateemisin juhlamenoin.  Suomessa tehtiin tämän jälkeen nopeasti päätökset vastaavasta statuksen nostamisesta. Vuonna 1933 annetun asetuksen mukaan tutkinnon nimi muutettiin ruotsalaisen mallin mukaisesti kuulumaan teknologian tohtorin tutkinto. Samalla määrättiin tutkintoon liittyvistä arvonmerkeistä.

Tutkinnon muotosäännöt olivat akateemisesta kiistelystä johtuen alusta alkaen epäselviä. Korkeakoulu antoi todistuksen tutkinnon suorittamisesta, jonka jälkeen oppiarvon saavuttaneet käyttivät teknologian tohtorin titteliä. Promootiossa tohtori sai opettajakollegin määräämällä tavalla tohtorin arvon, josta annettiin korkeakoulun sinetillä varustettu erillinen todistus.

Tilanteen epäselvyyttä kuvaa se, että vuonna 1934 järjestetyssä ensimmäisessä juhlallisessa promootiossa tohtori-diplomin ja tohtorin arvon jo aiemmin saaneet kymmenen henkilöä saivat myös teknologian tohtorin arvon osoittavan todistuksen, vaikka kysymys oli samasta tutkinnosta.

Tutkinnon suoma titteli muutettiin asetuksella vuonna 1941 kuulumaan tekniikan tohtori (tekn. toht., TkT).

Kirjallisuutta

Suomen teknillisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun vuosikertomukset 1908–1959.

Teknillisen korkeakoulun väitöskirjat 1911–1997 – terpeenikemiasta nanoteknologiaan. Teknillisen korkeakoulun kirjasto 1988.

Robert Fox & Anna Guagnini. Laboratories, workshops and sites. Concepts and practises of research in industrial Europe, 1800–1914. UCLA, Berkeley 1999.

Konetekniikan historia Suomessa

Konetekniikan laitos
Konetekniikan laitos
  • Julkaistu:
  • Päivitetty: