Tämä sivu on osa suomalaisen konetekniikan historiaa käsittelevää sarjaa. Löydät linkit järjestyksessä edelliseen ja seuraavaan osaan sivun alalaidasta.
Konetekniikan historia Suomessa
Teknillisen koulutuksen juuret ulottuvat Suomessa 1840-luvulle.
Tämä sivu on osa suomalaisen konetekniikan historiaa käsittelevää sarjaa. Löydät linkit järjestyksessä edelliseen ja seuraavaan osaan sivun alalaidasta.
Teknillisen, teollisuutta tukevan koulutuksen kehittämisen tarve nostettiin esille Suomessa jo 1800-luvun alussa. Johan Gadolin esitti maan koulutusjärjestelmän uudistamista saksalaisen mallin mukaan. Pyrkimyksenä oli opettaa talouselämän palvelukseen käytännöllisen koulutuksen kautta eteviä työntekijöitä samalla kun huolehdittaisiin riittävästä akateemisella tasolla tapahtuvasta teoreettisesta tutkimuksesta ja koulutuksesta.
Hanke viivästyi Suomen tultua liitetyksi 1809 Venäjän keisarikuntaan.
Keskustelu teknillisten alojen opetuksen aloittamisesta Suomessa alkoi uudelleen 1830-luvulla, jolloin ryhdyttiin pohtimaan keinoja maan elinkeinoelämän kohentamiseksi. Esimerkiksi merenkulun ja maanmittauksen aloilla tarvittiin kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi uudenlaista osaamista ja metalliteollisuuden kysyntä ylitti selkeästi tarjonnan. Keisarikunta tarvitsi Suomea linkiksi länsieurooppalaisen tietotaidon siirtämiseen omaan käyttöönsä.
20. toukokuuta 1835 Suomen senaatti antoi asetuksen Teknillisen Instituutin perustamiseksi Helsinkiin. Tämä hanke keskeytettiin, kun kävi ilmi, ettei Suomessa ollut teknillisen tai teollisuusalojen opettajia tai edes luku-, kirjoitus- ja laskutaitoisia opiskelijoita oppilaitoksen muodostamiseksi.
Manufaktuurijohtokunta perustettiin samalla asetuksella. Johtokunnan tarkoituksena oli ohjata maan teollisuuden kehitystä ja hankkia tietoja, joita tarvittiin maan teollisen tason nostamiseksi. Johtokunta esimerkiksi lähetti jo 1840-luvulla käsityöläisiä ja teollisuudenharjoittajia Pohjanmeren ympärysvaltioihin tutustumaan uusiin teollisuuden suuntauksiin ja tapoihin. Manufaktuurijohtokunnasta kehittyi nykyinen työ- ja elinkeinoministeriö.
Ensimmäisenä toimenpiteenä teknillisen tutkimuksen ja opetuksen järjestämiseksi Helsinkiin perustettiin senaatin hienomekaaninen konepaja vuonna 1841. Sen tarkoituksena oli valmistaa tieteellisiä kojeita ja mittalaitteita ja kouluttaa hienomekaanikkoja. Instituutti oli käytännöllinen alku valtion harjoittamalle teknilliselle tutkimukselle. Se siirrettiin 1880-luvulla osaksi Suomen Tiedeseuran organisaatiota, ja vuonna 1917 se otettiin valtion haltuun. Verstaasta kehittyi 1942 perustetun VTT:n osasto, ja se jatkaa toimintaansa 2020-luvulla yksityisenä yrityksenä.
1842 Suomeen perustettiin kaupunkien sunnuntaikoulut, jotka ennen kansakoululaitoksen käynnistymistä vastasivat kaupunkilaisten lasten perusopetuksesta. Suuren menestyksen saaneiden kaupunkien sunnuntaikoulujen oppilaista löytyi hieman myöhemmin tekniikan opiskelijoiden pääjoukko. Maaseudulla lasten perusopetus käynnistyi vasta 1860-luvun jälkeen.
Varakkaampien perheiden lapset koulutettiin kotiopettajien voimin, ja osa opiskelijoista aloitti opintonsa ammattikuntalaitoksen koulutusjärjestelmän mukana. Oppilaitosten sisäänoton vaatimukset sementoitiin lopullisesti vasta koulujärjestelmän rakentuessa maan kattavaksi järjestelmäksi vuosisadan vaihteeseen tultaessa.
Valmistelut Teknillisten reaalikoulujen perustamiseksi alkoivat 8. kesäkuuta 1846. Tuolloin merkittiin Manufaktuurijohtokunnan pöytäkirjaan senaatin talouskomission puheenjohtajan Aleksandr Menschikoffin aloitteesta päätös kolmen teknillisen reaalikoulun perustamisesta.
Teknilliset reaalikoulut perustettiin Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan 9. kesäkuuta 1847 annetulla asetuksella. Teknillisten reaalikoulujen toiminnan oli tarkoitus edistää laman kourissa kamppailevaa talouselämää siellä, missä tarve oli suurin. Pohjanmaan alueen kauppa oli joutunut suuriin vaikeuksiin maan talouden painopisteen siirtyessä itään päin ja yhteyksien Ruotsiin katkeillessa. Myös Helsingin ja Turun porvareiden oli etsittävä uusia elinkeinoja.
Suunnitelmaan kuului alun perin pyrkimys vähitellen korvata kaikki sunnuntaikoulut reaalikouluilla. Helsingin Teknillinen reaalikoulu jäi Manufaktuurijohtokunnan oman valvonnan alaiseksi ja Turun sekä Vaasan koulut annettiin läänien kuvernöörien alaisuuteen. Opetuksen perusohjelmat kirjoitti Victor Hartwall.
Opetus kolmessa teknillisessä reaalikoulussa alkoi 15. tammikuuta 1849.
Nykänen, P. Käytännön ja teorian välissä, teknillisen opetuksen alku Suomessa. Teknillisen korkeakoulun 150-vuotisjuhlajulkaisu. Teknillinen korkeakoulu, Helsinki 1997.
Nykänen, P. Teknillisen korkeakoulun historia. Osa I, Kortteli sataman laidalla. WSOY, Helsinki 2007.
Teknillisen koulutuksen juuret ulottuvat Suomessa 1840-luvulle.
Osa 1.2. 1800-luvulla Keski-Euroopan tekniset koulutuslaitokset etsivät tasapainoa teorian ja käytännön välillä.