Tämä sivu on osa suomalaisen konetekniikan historiaa käsittelevää sarjaa. Löydät linkit järjestyksessä edelliseen ja seuraavaan osaan sivun alalaidasta.
13. maaliskuuta 1837 syntynyt Rudolf Kolster aloitti opintonsa juuri siinä vaiheessa, jolloin muodollinen koneinsinööriajan opetus oli vasta käynnistymässä myös saksalaisissa teknillisen alan oppilaitoksissa. Alasta innostunut nuori opiskelija aloitti alan opinnot Hampurin seudulla ryhtymällä apulaiseksi J. Lohse & Son -insinööritoimistoon.
Kierrettyään muutamia Pohjois-Saksan insinööritoimistoja, Kolster aloitti vuonna 1858 opintonsa Hannoverin nopeasti kehittyvässä oppilaitoksessa. Hannoverin oppilaitoksen johtaja Karl Karmarsch toimi insinööritieteiden teoretisoitumisen edistäjänä saksan insinööriyhdistyksessä VDI:ssä, ja oppilaitos tuli tunnetuksi tekniikan ja luonnontieteiden soveltamisen keskuksena. Ajatusmaailma sopi hyvin matemaattisesti lahjakkaalle Kolsterille.
Helsinkiin insinöörialojen opettajaksi palkattu, myös Hannoverissa opiskellut Endre Lekve matkusti kesällä 1860 Saksaan järjestelemään omia asioitaan. Lekve sai puhuttua mukaansa Suomeen Rudolf Kolsterin, joka oli viihtynyt skandinaavien kanssa samoissa piireissä jo opiskeluaikanaan. Helsingin Teknillisen reaalikoulun johtaja Saelan oli saanut Kolsterista erinomaiset arvostelut jo oman Saksan matkansa aikana vuotta aikaisemmin. Kolster palkattiin Helsinkiin koneopin ja konepiirustuksen apulaisopettajaksi.
Rudolf Kolsterin merkitys teekkari- ja insinöörikulttuurin kehittäjänä on Suomessa kiistaton. Hänen mukanaan Helsinkiin rakennettiin vahvaan matemaattis-luonnontieteelliseen perustaan tukeutuva koneinsinöörialan kulttuuri.
Opettajantoimensa ohessa hän huolehti pitkään yhdessä Martin Wetzerin kanssa höyrykoneiden tarkastustoiminnasta ja höyrykoneenkäyttäjien koulutuksesta Suomessa.
Ammatissaan Kolster osallistui 1800-luvun lopulla useisiin teollisuuden kehityshankkeisiin. Hän oli mukana muun muassa kehittämässä Finlayson Co:n ja Serlachiuksen teollisuuslaitosten konekantaa, varusti Helsingin Ylioppilastalon lämmityslaitteilla ja suunnitteli Helsingin observatorion uuden tähtitornin liikuttamiseen tarvittavan mekanismin. Vuosisadan lopulla Kolster perusti poikiensa kanssa Helsinkiin patenttitoimiston.
Kolster nimitettiin vuonna 1893 ensimmäisenä polyteknillisen opiston opettajakunnan jäsenistä henkilökohtaiseksi professoriksi. Hän ei ollut hallintovirkamies vaan käytännön insinööri. Hän toimi kuitenkin Polyteknillisen opiston varajohtajana 1880–1883, mutta hänen työnsä tulokset eivät jääneet oppilaitoksen arkistoon hallinnollisten päätösten sarjana. Kolster oli nimenomaan koneinsinöörikunnan kasvattaja.
Polyteknikkojen Yhdistys maalautti jämeräpartaisen insinöörin muotokuvan professorin täyttäessä 60 vuotta vuonna 1897. Rudolf Kolster kuoli vuonna 1901.
Herman & Fr. Kolster. Rudolf Kolster. Finlandssvenska tekniker. Biografiska anteckningar under medverkan av flere författare utgivna av Jonatan Reuter, III. Söderström & Co Förlagsaktiebolag, Helsingfors 1925.
Karl Evert Palmén. Katsaus korkeamman teknillisen opetuksen syntyyn ja kehitykseen Suomessa. Teoksessa: Matrikkeli sisältävä elämänkerrallisia tietoja Helsingin teknillisen reaalikoulun, Helsingin Polyteknillisen koulun ja Suomen Polyteknillisen Opiston opettajista ja oppilaista 1849–1897, sekä historiikit oppilaitoksen, teknoloogisen yhdistyksen ja Polyteknikkojen Yhdistyksen toiminnasta. Julkaissut Polyteknikkojen yhdistys. Kotkassa, J. E: Nyleniuksen kirjapainossa 1899.
Osa 1.9. Kun Polyteknillinen Opisto muutettiin Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi, sen opettajat saivat professorin arvonimen. Samalla opettajavoimia pyrittiin vahvistamaan vastaamaan odotettavissa olevaa koulutustarpeen kasvua.
Liite 1.2. TKK:n vuodesta 1908 lähtien avoinna ollut konetekniikan toinen professorin virka täytettiin kutsumalla tehtävään paikasta kiinnostunut Hampurin Technicumin yliopettaja, tohtori-insinööri Ernst Tuckermann, joka aloitti työnsä syyskuun alussa 1911.