Antti Valkonen Insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden alumni 2023

Aalto-yliopiston konetekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 2016 valmistunut ja filosofian tohtoriksi Princetonin yliopistossa 10.5.2023 väitellyt Antti Valkonen on saanut Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden alumni 2023 -tunnustuksen. 

30-vuotiaan Antti Valkosen väitöskirja käsitteli rakennusten ja rakenteiden, erityisesti siltojen kunnon digitaalista valvontaa ja sen taloudellisuutta. Valmistuttuaan hän vaihtoi alaa tekniikasta talouteen ja työskentelee nyt liikkeenjohdon konsulttina Boston Consulting Groupilla New Jerseyssä. 

”Antti Valkonen on kannustava esimerkki kaikille Aallon opiskelijoille ja henkilökunnalle. Hän valmistui tekniikan kandidaatiksi ja diplomi-insinööriksi kiitettävin arvosanoin kolmessa vuodessa osoittaen samalla, kuinka opiskeluajan ja tarjolla olevan opetuksen voi hyödyntää tehokkaasti.”, toteaa dekaani Kari Tammi. 

Antin tarina 

Diplomi-insinöörin tutkinnosta vahva pohja 

Aloitin yliopisto-opinnot kone- ja rakennustekniikan pääaineessa, ja opintojen alkupuolisko on melko vaativa laaja-alaisten ja työläiden perusopintojen takia. Koen kuitenkin, että pakollisista kursseista saamani laaja-alainen perustieto ja syvällinen matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen ovat olleet korvaamattoman tärkeitä: ensin opintojen soveltavammassa loppupuoliskossa, sen jälkeen rakennusinsinöörin töissä, jatko-opinnoissa Princetonissa ja nyt viimeisimpänä liikkeenjohdon konsultin töissä. 

Sain Aallosta uskomattoman monipuolisen osaamisen ja kyvyn oppia uusia asioita nopeasti. Tämä on ollut erityisen arvokasta urallani tapahtuneiden isojen muutosten aikana. Kun valmistuin konetekniikan diplomi-insinööriksi, aloitin työt Swecolla vaativiin rakenteisiin erikoistuneena rakennesuunnittelijana. Muistan, että alku oli vaikea, koska en ollut opiskellut rakennustekniikkaa, joten en tiennyt mitään betonista enkä ollut ikinä avannutkaan rakennesuunnittelustandardeja. Aallosta saamani hyvän perusosaamisen ansioista uuteen tehtävään sopeutuminen sujui kuitenkin hyvin. 

Miten päädyit Princetoniin ja mitä opiskelu siellä antoi? 

Olin työskennellyt Swecolla noin vuoden ja saanut mainetta räjähdys- ja törmäyssuojarakenteiden laskennassa. Kyseessä on melko monimutkainen rakennetekniikan erikoisala, joten ajattelin, että jos väittelisin tohtoriksi, voisin edetä urallani nopeammin. Työskentelin iltaisin tuntiopettajana Metropolia –ammattikorkeakoulussa, nautin opettamisesta, joten jatko-opinnot tuntuivat luontevalta valinnalta.  

Vieraillessani sisareni luona Coloradossa huomasin, että Yhdysvallat on hyvä paikka jatko-opinnoille. Päätin, että jos lähden, lähden huippuyliopistoon. Tutkin eri yliopistoja ja Princeton vaikutti paikalta, jossa varmasti viihtyisin. Yliopiston rakennus- ja ympäristötekniikan laitoksellaan oli professori, jonka tutkimus kiinnosti minua, joten laitoin hakemuksen. 

Aloittaessani Princetonissa muistan pohtineeni, kuinka vaikeaa eliittiyliopistossa opiskelu saattaisi olla. Huomasin kuitenkin pian, että Aallosta saamani tietopohja on todella kovatasoinen ja se kestää hyvin kansainvälistäkin vertailua. 

Princeton antoi minulle paljon. Yliopistossa arvostetaan monitieteellisyyttä, joka näkyy tutkimusyhteistyön lisäksi siinä, että yliopisto panostaa sosiaalisiin tilaisuuksiin, jotka on suunnattu koko jatko-opiskelijakunnalle, laitoksesta tai opintosuunnasta riippumatta. Oli hienoa päästä tutustumaan ja keskustelemaan eri aloilta tulleiden ihmisten kanssa.  

Yksi parhaista kokemuksista oli kuitenkin opettaminen. Princetonissa saattoi vapaasti valita kurssit, joilla halusi opettaa. Vedin harjoituksia muutamalla eri kurssilla ja olin vastuussa laitoksemme kandiseminaarista.  Kolmena vuonna johdin harjoituksia sosiologian kurssilla, mikä oli todella mielenkiintoista vaihtelua normaaleihin insinöörinopintoihin.  

Paras anti opetustehtävissä oli kuitenkin vuorovaikutus kandiopiskelijoiden kanssa. Huomattava määrä Princetonin opiskelijoista päätyy Yhdysvaltain talouselämän, politiikan ja talouden huipulle. Uskon, että moni entisistä oppilaistani kuuluu myös tähän joukkoon ja päätyy toimitusjohtajiksi, senaattoreiksi, jopa presidenteiksi. Oli suuri etuoikeus päästä seuraamaan ja omalta osaltani myös vaikuttamaan siihen, miten heidän ajattelunsa kehittyi.   

Tärkein asia löytyy kuitenkin opintojen ulkopuolelta: Tapasin Princetonissa vaimoni Vanessa Notarion, joka aloitti maisterinopinnot samaan aikaan kuin minä tohtorinopinnot. 

Mitä ajattelet Vuoden alumni -tunnustuksesta? 

Tunnustus suuri kunnia ja ilon aihe minulle. Aalto-yliopisto on minulle tärkeä paikka, sillä isäni opiskeli aikoinaan TKK:lla ja Otaniemi on ollut aina läsnä elämässäni. Vaikka lukion jälkeen opiskelun aloittaminen Otaniemessä oli jossain määrin itsestäänselvyys, en olisi osannut kuvitella minne asti Aallosta saatu oppi minut vie. On hienoa saada Vuoden alumni -tunnustus.  

Toivon että esimerkkini voisi rohkaista opiskelijoita lähtemään maailmalle valmistuttuaan. Kilpailu saattaa olla kovaa, mutta sitä ei kannata pelätä. Nyt viiden Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen voin kokemuksesta sanoa, että Aallosta valmistuneilla diplomi-insinööreillä on paljon annettavaa maailmalle.   

Mitä teet vapaa-aikanasi? 

Tykkään kuntourheilla. Lisäksi hankimme kaksi vuotta sitten labradorinnoutaja Nallen. Puolisoni on Paraguaysta ja olen viime vuosina opiskellut espanjaa, jota puhun nykyisin sujuvasti, mutta aina on parantamisen varaa. Espanjan opiskelu onkin muodostunut yhdeksi suosikkiharrastuksistani.  
Asumme New Yorkissa, jossa on nähtävää koko eliniäksi. Viikonlopun vietossa suosikkejamme ovatkin roadtripit New Yorkin metropoli- ja ympärysalueilla.