Irena Bakic – Älä tyydy valmiiseen muottiin.

Irena Bakic tuli Aalto-yliopistoon vailla tarkkaa määränpäätä mutta löysi intohimonsa Aallon Design Factoryn käytännönläheisen työskentelyn kautta. Monien kurssien, harjoittelujen ja työpaikkojen jälkeen hän käynnistää nyt lempiprojektinsa: erityisesti nuoria naisia ja teinejä voimaannuttavan liikkuvan koodauskoulun, CodeBus African.

Joskus oman tien löytää yrityksen ja erehdyksen kautta.  Irena Bakicin tie nykyiseen tehtävään CodeBus Africa -projektissa ei ollut luotisuora. Hän pohtii: ”Nuorena tuntuu siltä, että on sovittava tiettyyn muottiin. On otettava selvää kaikesta ja valittava tietty ala: luonnontieteet, taide tai tekniikka. Se luo paljon painetta.”

Bakic ei tiennyt, mitä hän haluaisi tehdä työkseen, mutta hän tiesi haluavansa auttaa ihmisiä.  Hänen isänsä on kotoisin Serbiasta, ja eräänä iltana hän näki vanhempiensa katsovan uutisia Balkanin sodasta. Hän näki televisiossa itsensä ikäisiä lapsia, jotka olivat kylmissään, kurjissa oloissa ja kaukana kotoa. ”Vanhempani yrittivät selittää, mitä oli tapahtunut, mutta minä vain itkin koko illan”, Bakic kertoo. ”Seuraavana päivänä tyhjensin säästöpossuni ja vein äidin kanssa rahat Punaiselle Ristille.”

Kun Bakic vuosia myöhemmin opiskeli Kallion ilmaisutaidon lukiossa, hän yritti kiivaasti löytää elämälleen suunnan. Hän oli lahjakas sellisti, mutta se ei ollut hänen mielestään riittävän käytännöllistä. Hän oli kiinnostunut lääketieteestä mutta ei ollut varma, soveltuisivatko hänen opintonsa siihen. Hän tunsi olevansa jumissa ja näki edessään vain huonoja vaihtoehtoja.

Harkittuaan hetken lääketieteen opintoja hän seurasi sisarensa jalanjälkiä ja haki Aalto-yliopistoon opiskelemaan puunjalostustekniikkaa. ”Pääsin sisään hyvien arvosanojeni ansiosta. Oikeasti kuitenkin vain ajelehdin yliopistossa ja yritin löytää jotakin omalta tuntuvaa. Sitten yksi ystäväni suositteli Sustainable Technologies -kurssia. Siinä se oli. Kuulostaa vähän kliseiseltä, mutta tajusin yhtäkkiä, että ihmisten auttaminen ei edellytä lääkäriksi valmistumista. Siinä ei ollut kyse valmiiseen muottiin sopeutumisesta vaan omien sääntöjeni luomisesta ja oman tulevaisuuteni rakentamisesta.”

Sustainable Technologies -kurssi johti lopulta Aallon Design Factoryyn, jossa opiskelijat pääsevät ratkaisemaan todellisia ongelmia käytännönläheisissä projekteissa. Onnekkaan tapaamisen jälkeen Bakic aloitti yhteistyön Unicefin kanssa. Hän kehitti monia prototyyppejä, muun muassa Elephant Tap -hanan, joka on ugandalaisille kouluille suunniteltu tukeva ja kestävä vesihana.

Bakicin uusin hanke saa hänet säteilemään: ”Johdan todella siistiä hanketta, jonka nimi on CodeBus Africa.  Ajamme bussilla kymmenen Afrikan maan halki ja matkalla järjestämme nuorille, erityisesti tytöille, luovia koodaustyöpajoja, joiden tavoitteena on innostaa heitä selvittämän, miten teknologian avulla voi myötävaikuttaa omaan tulevaisuuteen – se on todellista voimaannuttamista.”

Vaikka Bakic ei sitä aikoinaan osannut aavistaakaan, hänen lapsena tuntemastaan myötätunnosta on jalostunut perusta hänen henkilökohtaiselle ja vaikuttavalle työlleen. Kun hän on nyt löytänyt oman äänensä, mitä sanottavaa hänellä olisi nuoremmalle itselleen? ”Kannattaa kokeilla kaikenlaista.  Kokeile erilaisia asioita, erilaisia kursseja. Tee työtä erilaisten ihmisten kanssa ja ole avoin”. Hän virnistää: ”Ole myös lempeä itsellesi. Sinä itse tiedät, mitä teet, ei kukaan muu.”

Lisätietoa CodeBus Africasta: http://codebusafrica.com/

 

Aalto game changers. Löydä oma maisteriohjelmasi ja hae Aalto-yliopistoon 15.12.2017–24.1.2018.