Aalto game changers – Tähtäin korkealla

Monet unelmoivat lapsena avaruusaluksista ja kaukaisista planeetoista, mutta vain harvoille onnekkaille sci-fi-fantasioista tulee myöhemmin todellisuutta. Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation opiskelijat tavoittelevat tähtiä Aalto-3-satelliittiprojektissaan.

Kymmenen ihmistä on ahtautunut pieneen huoneeseen Espoon Otaniemessä. He tuijottavat intensiivisesti samaa tietokoneen näyttöä. Aallon satelliittiprojektin opiskelijat ja opettajat odottavat jännittyneinä ensimmäistä dataa avaruudesta. ”Se hetki, kun ruudulle ilmestyi jotain, oli upea! Siellä satelliitti oli, avaruudessa, ja toimi, kuten pitikin”, Samuli Nyman kertoo innostuneena. ”Ensin saimme perusdataa, lämpötiloja ja sen sellaista, joista pystyimme varmistamaan, että satelliitti on kunnossa”, Tessa Nikander jatkaa. 

Tuo juhannusaattona 2017 kiertoradalleen laukaistu Aalto-1 on ensimmäinen suomalainen satelliitti. Satelliittihankkeeseen on osallistunut vuodesta 2010 lähtien jo yli 200 ihmistä Aalto-yliopistosta. Sähkötekniikkaa ja automaatiota opiskelevat Samuli ja Tessa ovat mukana 30 hengen tiimissä rakentamassa Aalto-3-satelliittia, joka on tarkoitus laukaista avaruuteen vuonna 2019. 

Satelliittien parissa työskentely on unelmahomma tälle opiskelijakaksikolle. Tessa oli jo nuorena innostunut avaruusteknologiasta ja haaveili insinöörin urasta. Myös Samuli on ollut oman luonnehdintansa mukaan ”avaruusnörtti” lapsesta asti. "Rakentelin itsekseni kaikenlaisia pikkurobotteja, esimerkiksi sovelluksen, joka avaa verhot. Puuhani olivat vanhemmilleni ihan ok, kunhan en vain polttanut taloamme”, hän naurahtaa. 

Samuli on tyytyväinen siihen, että touhusi softan parissa jo teininä. Siitä on nyt hyötyä opinnoissa. Hän oppi, että vaikka jokin ei toimi ensimmäisellä kerralla, se toimii kyllä lopulta, kun vain jaksaa yrittää. ”Insinöörin ammatti on paras ammatti, jos haluaa tehdä monipuolisesti vähän kaikenlaista. Esimerkiksi satelliittiprojektissa on monenlaista tekemistä, muutakin kuin itse satelliittijärjestelmän rakentamista. Pitää huolehtia markkinoinnista, projektin johtamisesta, sosiaalisesta mediasta, laadunvalvonnasta ja niin edelleen.” 

Tessan ja Samulin ura saattaa jatkua avaruusteknologian parissa, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto. He voivat käyttää satelliittiprojektista saamiaan oppeja myös monilla muilla aloilla. Mihin Tessa ja Samuli ikinä päätyvätkään työurallaan, on varmaa, että he aikovat pysytellä Maan pinnalla. "Avaruusmatkailu olisi pitkäveteistä”, Samuli pohtii. "Ja robotit ovat avaruudessa ihmisiä hyödyllisempiä. Ihmiset ovat haavoittuvaisempia”, Tessa lisää. 

Satelliittiprojekti on ollut pitkä, ja matkaan on mahtunut haasteita. Tessa ja Samuli näyttävät kuitenkin hämmästyneiltä, kun heiltä kysyy ongelmista. Satelliittien rakentajat eivät pidä ongelmia vastoinkäymisinä, vaan mielenkiintoisena osana työtä. ”Haasteet kuuluvat työhömme, niitähän insinöörit ratkovat! Eikä tämä edes oikeastaan tunnu työltä, vaan enemmänkin harrastukselta. Jopa silloin, kun menemme opiskeluporukalla baariin tai saunaan, huomaamme lopulta puhuvamme satelliiteista”, Samuli hymyilee. 

Työn palkitsevimmat hetket löytyvät pienistä onnistumisista. Tessan ja Samulin mukaan parasta työssä on se, kun havaitsee edistymistä: jokin pieni osa kokonaisuutta alkaa toimia. "On asetettava isoja tavoitteita ja uskottava itseensä. Muuten kyllästyy, ja mitä kivaa siinä on”, Samuli toteaa.

Aalto game changers. Löydä oma alasi ja hae Aalto-yliopistoon 14.–28.3.2018.