Kotihoito kärsii kehnoista rutiineista – ei resurssipulasta
02.05.2012
Väestön ikääntyessä julkisen terveydenhuollon tulevaa taakkaa pyritään keventämään kotihoidolla. Tarvitaan entistä tehokkaampia kotihoidon palveluja. Ne ovat kuitenkin jo nyt äärirajoilla: hoitajat ja potilaat rasittuvat kiireestä, ja vajausta henkilöstössä joudutaan paikkaamaan ostamalla vuokratyövoimaa yksityiseltä sektorilta.
Kiireestä ja koetusta hoitajapulasta huolimatta kotihoidon palvelujen tuottavuus on heikkoa: palvelujen piirissä olevat asiakkaat eivät saa riittävä hoitoa. Entä jos ongelma ei olisikaan resurssipula vaan tapa, jolla kotihoidon palveluja suunnitellaan ja toteutetaan?
Johan Groop osoittaa väitöstutkimuksessaan Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitokselle, että kotihoitopalvelujen huono tuottavuus ja jatkuva puute hoitajista johtuu alalle vakiintuneista harhaluuloista tehokkaista toimintatavoista.
Groop löysi tutkimuksessaan kolme toisiinsa liittyvää ydinongelmaa, joihin puuttumalla kotihoidon tuottavuutta voidaan parantaa huomattavasti.
Ruuhkautuva aamu sotkee koko kotihoitopalvelun
Ensinnäkin kotihoitajien työ on nykyisin suunniteltu siten, että yhden hoitajan asiakkaat asuvat mahdollisimman lähellä toisiaan. Kun matka-ajoissa ja -kustannuksissa säästetään, toiminnan uskotaan olevan tehokasta.
Groopin tutkimus taas todistaa, että tämä johtaa kohtuuttomaan työvoiman tarpeeseen aamulla ja sen ylitarjontaan myöhemmin päivällä.
– Aamut ruuhkautuvat, sillä hoitajat tekevät sekaisin sekä tiettyihin kellonaikoihin sidottuja hoitokäyntejä että töitä, joiden ajankohdalla ei ole merkitystä, Groop tiivistää syyn suurimpaan ongelmaan.
Toiseksi hoitajien vakanssit on sidottu tiettyihin toimialueisiin, mikä estää hoitajia liikkumasta eri alueiden välillä työvoiman tarpeen mukaan.
– Hoitajan työaikaa ei haluta tuhlata matkoihin, mutta tärkeämpää olisi huolehtia siitä, että työ jakautuu tasaisesti koko päivälle ja alueille, joilla kysyntää on eniten. Nyt yhden kunnan sisällä joudutaan joillain alueilla ostamaan vuokratyötä yksityisiltä palveluntarjoajilta, vaikka läheisillä toimialueilla olisi vapaita hoitajia, Groop toteaa.
Kolmannen ongelman aiheuttaa jokaisen toimialueen jokaisen hoitajan hyödyntäminen riippumatta siitä, tarvitaanko heitä vai ei. Vaikka jonkin toimialueen töihin tarvittaisiin vain osa hoitajista, tehtävät jaetaan silti kaikkien kesken. Näin aamuun on mahdollista siirtää entistä enemmän hoitokäyntejä, joiden ajankohdalla ei olisi merkitystä, ja ruuhkapiikki pahenee.
– Usein pienten yksityiskohtien tehostaminen siellä täällä vain pahentaa varsinaista ongelmaa. Päädytään tekemään tehokkaasti asioita, joita ei kannattaisi tehdä lainkaan, Groop kiteyttää.
Väitöstutkimus keskittyi Espoon kaupungin kotihoitoon, mutta Groopin mukaan ongelmat ovat samat ympäri maan.
Hoitajat asiakkaiden eikä alueiden tarpeisiin
– Nykyinen toimintamalli ei palvele kenenkään etua – ei hoitajien, terveydenhuollon eikä kotihoitoa tarvitsevien ihmisten.
Groopin esittämät ratkaisut ovat yksinkertaisia. Hoitajien työreittien sijaan tulee keskittyä oikeiden palveluiden tarjoamiseen oikeille asiakkaille näiden sijainnista riippumatta.
Kellonajan suhteen kriittiset tehtävät keskitetään aamuun ja kiireettömät iltapäivään. Lisäksi muodostetaan "hoitajapuskuri" eli kaikkia hoitajia ei lähetetä kentälle, vaan heidät varataan paikkaamaan työvoiman tarvetta kiireisimmillä alueilla.
– Tarkoitus ei missään nimessä ole karsia hoitohenkilökuntaa vaan pystyä tekemään enemmän nykyisillä resursseilla ja helpottaa hoitajien työtä, Groop korostaa.
– Kun hoitajilla ei ole jatkuva kiire ja aikataulut suunnitellaan asiakkaiden tarpeiden eikä ajoreittien mukaan, hoitajat voivat todella keskittyä elämänlaadun parantamiseen.
Lisätietoja:
Johan Groop
Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu
Tuotantotalouden laitos
johan.groop [at] aalto [dot] fi
puh. 050 301 6146
