Taiteen nykytila ja tulevaisuus esillä Tutkimuspäivillä
21.02.2011
Taideteollisen korkeakoulun Tutkimuspäivässä pohdittiin taiteen ja sen tutkimuksen tulevaisuutta ja tämän hetken suuntauksia. Taiteen tutkimuksen kenttä on rikasta ja monimuotoista.
Tutkimusjohtaja Päivi Hovi-Wasastjerna avasi tilaisuuden kertomalla Taideteollisen korkeakoulun ja tutkimuksen historiasta. Taiteen tutkimuksen nykytilannetta ja katsausta tulevaisuuteen esitteli professori Juha Varto. Hän toi puheenvuorossaan esille taiteen ja sen tutkimuksen uudenlaisen aseman ja toiminnan sekä sen perustellun olemassa olon.
‒ Taide maailmalla on yhä keskeisempi osa yhä useampien ihmisten elämää. Elämän taso ja tapa on tehnyt mahdolliseksi yhä useammalle päästä osalliseksi kulttuurin ”tarpeettomistakin” ilmiöistä. Taiteellinen toiminta ei tyydy olemaan ainoastaan työhuoneen ja avajaisten, museoiden ja taidekaupan aluetta. Taiteellinen toiminta on laajentunut laboratorioihin, politiikkaan, yritysten ydintoimintoihin, ulkoparlamentaarisiin tekoihin ja ympäristöterroriin. Näissä se on osoittautunut tehokkaaksi sekä taiteena että jonain muuna. Jonain muuna, joka kummallisella tavalla antaa pontta taiteellekin, Varto täsmentää.
‒ Vaatii aikamoista viitseliäisyyttä tunnistaa edes osa niistä ilmiöistä, joina taide nyt esiintyy. Tämä vaatii aivan tietynlaista tutkimista ja aivan tietynlaisia tutkimisvalmiuksia, jatkaa Varto.
Taiteen tekemisessä kaikilla on annettavaa toisilleen
Professori Juha Varto puhui taiteen tutkimukseen liitetystä pedagogisesta käänteestä. Ensin käsitteen luultiin tarkoittavan vain nykytaiteilijoiden kiinnostusta valistaa maailmaa, sitten merkitys siirtyi tarkoittamaan enemmän nykytaiteen keinojen haastavaa otetta ja taustalla vaikuttavaa halua kommunikaatioon.
Pedagoginen käänne on edelleen myös näitä kaikkia, mutta nyt termi on saanut uudenlaisen merkityksen. Varto selvitti pedagogisen käänteen tarkoittavan uutta asemointia, jossa taiteellinen toiminta nähdään ihmisten keskinäisen olemisen kannalta. Sitä ei nähdä enää vain yksilöllisenä toimintana vaan keskinäisenä ohjaamisena, jossa jokaisella on taitonsa mukaan annettavaa toisille.
‒ Nykytaide on monin tavoin osoittanut, kuinka vähän kiinnostavaa on siinä, että joku on ajatellut taiteen ”tarkoittavan” jotakin. Tai että jollakin teoksella on jokin jonkun tärkeäksi tarkoittama ”merkitys”. Säveltäjät ovat jo reilut puoli vuosisataa sanoneet, ettei teoksella ole mitään merkitystä. Se on teos tai teko, joka on pantu maailmaan, jotta joku pitäisi sitä jonakin, kuka tahansa minä tahansa, sanoi professori Varto puheenvuorossaan.
‒ Taide on pantu maailmaan nähtävänä, kuultavana, haisevana, tuntuvana ja jopa maistuvana, jotta sen huomaisi, ja jotta kukaan ei voisi omia sitä oman päänsä sisään – ja sellaisena sitä on tutkittava: maailmassa ja kaikille annettuna, luonnehtii professori Varto.
Tutkimuspäivän jälkimmäisellä puoliskolla kuultiin kahdeksan erilaisen Taideteollisessa korkeakoulussa meneillään olevan tutkimushankkeen esittelyt. Tutkimuspäällikkö Ossi Naukkarinen puhui vuorollaan taiteistumisesta ja sen vaikutuksista taiteeseen. Hänen tutkimuksensa kantaa nimeä Artification and Its Impact on Art ja on Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen hanke.
Mitä taiteistuminen sitten on? Sanalla tarkoitetaan ilmiöitä, joka viittaa tilanteisiin ja prosesseihin, joissa jokin, jota ei pidetä taiteena sanan perinteisessä merkityksessä, muuttuu taiteeksi tai taiteen kaltaiseksi. Muutos voi tapahtua käsitteellis-kielellisellä, institutionaalisella tai taidekäytäntöjen tasolla, ja hankkeen pääkysymys on, miten taiteistuminen voi vaikuttaa itse taiteeseen kaikilla kolmella tasolla.
Tutkimuspäivää vietettiin helmikuun 8. päivä Designmuseossa osana AVOIN140-näyttelyä.
Teksti: Saara Koskinen
Kuva: Virpi Velin
Lisätietoja Tutkimuspäivän ohjelmasta ja tutkimushankkeista:
Avoin140 -tutkimus on enemmän
Tutkimus TAIKIssa
Taideteollisen korkeakoulun tutkimustietokanta Reseda
