Ikkalan ryhmä on kiinnostunut luonnossa esiintyvistä lujista ja keveistä itsejärjestyneistä nanokomposiittirakenteista, kuten simpukan kuoren alla esiintyvästä helmiäisaineesta sekä silkin ja nanoselluloosan kaltaisista biologisista kuiduista. Useat luonnon lujat materiaalit rakentuvat sekä yhdensuuntaisista lujista elementeistä että pehmentävistä ja sitkistävistä makromolekyyleistä. Rakenteita muodostuu kaiken kokoisia, ja niissä yhdistyvät vastakkaiset ominaisuudet: lujuus ja sitkeys.

Materiaalitieteen kannalta on houkuttelevaa tunnistaa ominaisuuksien fysikaaliset syyt ja tuottaa vastaavia rakenteita ja toimintoja.  Luonnon materiaalit ovat muodostuneet pitkän evoluution aikana, ja niiden tuottaminen on hidasta ja erittäin kallista. Biomimetiikka tutkii siis keinoja luonnon materiaalinmuodostuksen jäljittelemiseksi.

– Luonnossa olevat materiaalit ovat usein yhtä aikaa jäykkiä, lujia, sitkeitä ja keveitä. Tällaisen materiaalin suunnitteleminen  on hyvin vaikeaa, mutta luonnosta oppia ottamalla olemme siinä edistyneet, akatemiaprofessori Olli Ikkala kertoo.

 Sovellusten tavoitteena teknologinen tuotannollisuus, mutta Ikkala huomauttaa sovellusten nousevan vain nanorakenteiden teoreettisen ymmärryksen kautta.

– Lopulta näköpiirissä on jopa suunnitella luontoa parempia uusia materiaaleja, joilla on uusia ominaisuusyhdistelmiä, Ikkala ennakoi.

Ikkalan ryhmä on jo onnistunut tuottamaan monenlaisia nanomateriaaleja.

– Pyrimme jäljittelemään esimerkiksi simpukankuoren ja silkin ominaisuuksia. Runsas vuosi sitten esittelimme ensimmäisenä maailmassa kevyen ja lujan helmiäisen materiaalin, jota on varsin helppo tuottaa. Tärkeä tieteellinen ongelma on selvittää, miten sitkeyttä aikaansaavat polymeerit käyttäytyvät nanokoossa. Olemme myös valmistaneet uudenlaisia taipuisia ja funktionaalisia, ultrakevyitä huokoisia materiaaleja eli aerogeeleja.

Materiaalien ominaisuudet aukeavat vähitellen

Biomimeettisten nanokomposiittien ominaisuuksien tutkimus perustuu itsejärjestymisen lähtöaineiden selvittämiseen. Lähtöaineita voivat olla esimerkiksi nanoliuskeet, polymeerit, hiilen uudet olomuodot, pinta-aktiivit ja myös nanoselluloosa.

– Selluloosa on erityisen kiinnostava, koska se on maailman yleisin polymeeri, ja sitä saadaan uusiutuvista metsistämme. Nanokokoiset selluloosakuidut vertautuvat lujuudeltaan metalleihin, mistä kumpusikin kiinnostus nanoselluloosan hyödyntämiseen biomimeettisten itsejärjestyvien lujien materiaalien suunnittelussa, Ikkala kertoo.

– Silkki on malliesimerkki mekaanisesti erinomaisesta kuidusta, tosin vain kallis. Sitä osataan jo tehdä mikrobiologisin ja geneettisin menetelmin, mutta tuotantokustannukset ovat silloinkin korkeita.

Syitä silkin erinomaisiin mekaanisiin ominaisuuksiin ei vieläkään täysin tunneta, joten silkin biometiikkakin on vielä alkutekijöissään.

Tutkimme  nanoselluloosaan ja makromolekyylien itsejärjestymiseen perustuvia kehrättäviä biomeettisiä kuituja ja kalvoja. Yhdistämme koko ajan kasvavaa tietoa silkin ja muiden biologisen materiaalien ominaisuuksiin vaikuttavista rakenteista, Ikkala avaa tutkimustaan.

Euroopan tutkimusneuvoston rahoituksella ryhmä pääsee myös tutkimaan, miten biomimeettisiä materiaaleja voidaan säädellä ulkoisesti ohjaamalla – kovasta pehmeäksi, ja takaisin.

– Tällä hetkellä maailmalla tutkitaan kiivaasti materiaalien haptiikkaa eli kosketuskäyttäytymistä.  Molekyylimateriaalien laboratoriossa tutkitaan, miten materiaalien mekaanisia ominaisuuksia voidaan ohjailla, Ikkala kertoo.

Lisätietoja:
Akatemiaprofessori Olli Ikkala, olli.ikkala@aalto.fi, 050 410 0454

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun median laitoksen tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteistyönä valmistunut kahdeksan ja puoli minuuttinen lyhytelokuva vie katsojan aikamatkalle Suomen paviljonkiin Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn. Elokuva on esillä 7. helmikuuta Pariisin Orsayn museossa avautuvassa mittavassa Akseli Gallen-Kallela -näyttelyssä.

Digitaalinen rekonstruktio pohjautuu kokonaisuudessaan kirjalliseen, ei-kokemusperäiseen materiaaliin. Rekonstruktiota varten on rakennettu vuorovaikutteinen, luonnollisessa mittakaavassa oleva pienoismalli, jossa liikkuminen 3D-lasien kanssa tuo tunnun alkuperäisessä paviljongissa liikkumisesta.

3D-teknologia tuo uusia mahdollisuuksia museokokemusten elävöittämiseen

– 3D-teknologia tuo historian ihmisten ulottuville ja mahdollistaa elämykselliset museokokemukset. Teknologian hyödyntäminen museotoiminnassa on Suomessa vielä harvinaista, mutta muualla maailmassa ne alkavat pikkuhiljaa yleistyä, kertoo hankkeesta vastannut professori Lily Díaz Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Medialaboratoriosta.

Keskeisiä hankkeeseen osallistuneita henkilöitä ovat Lily Díaz (tuottaja ja tutkija), Toni Enström (3D-mallinnus), Derek Fewster (tutkimus), Mikko Hovi (3D-mallinnus ja -animointi), Cvijeta Miljak (videoeditointi ja graafinen suunnittelu) ja Markku Reunanen (3D-mallinnus ja tutkimus).

Tuotanto on osa median laitoksen Medialaboratorion Systems of Representation -tutkimusryhmän hanketta, joka keskittyy Suomen vuoden 1900 maailmannäyttelyn paviljonkiin. Hanke on saanut Tekes-rahoitusta osana teollisen muotoilun ja koneensuunnittelun uusien menetelmien MASI-ohjelmaa.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931). Une passion finlandaise -näyttely Pariisin Musée d`Orsayssa 7.2.–6.5.2012.

Lisätiedot:
Professori Lily Díaz, p. 040 725 6925, lily.diaz@aalto.fi

Koordinaattori Markku Reunanen, p. 050 539 3321, markku.reunanen@aalto.fi

Tiedottaja Saara Koskinen p. 050 594 3422, saara.koskinen@aalto.fi

Lyhytelokuvan teosta kertova blogi.

Estlander-mitalit, joiden yhteydessä jaetaan myös Estlander-palkinto, ovat Suomen Taideteollisuusyhdistyksen eli nykyisen Design Forum Finlandin jakamia tunnustuksia suomalaisen muotoilukulttuurin ja elinkeinoelämän vuorovaikutuksen edistämisestä.
Palkintoperusteet hopeamitalit saanelle kolmikolle olivat seuraavat:

”Hopeisen mitalin saajat ovat ennakkoluulottomasti ja akateemisista traditioista poiketen ryhtyneet toteuttamaan poikkitieteellistä ohjelmaa, jossa eri alojen diskurssit kohtaavat ja tarjoavat mahdollisuuksia uudenlaiseen luovuuteen. Vuosikymmenen kuluessa toiminta- ja toteutustapoja on muokattu ja muokataan edelleen, ja näin on luotu uudenlaisia oppimisedellytyksiä alalle. Hopeisella mitalilla palkittavat olivat aktiivisesti luomassa järjestelmää, jossa yhdistettiin osaamista yli tieteenalojen ja joka merkittävästi vaikutti Aalto-yliopiston syntyyn.

Professori Kalevi Ekman toimii Aalto-yliopiston Design Factoryn johtajana. Ekman on menestyksekkäästi ollut kehittämässä useita poikkitieteellisiä ohjelmia, jotka tähtäävät opiskelun ja elinkeinoelämän lähentymiseen. Ekman on myös yksi Aalto-yliopiston pääarkkitehdeistä.

Professori Raimo Nikkanen on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun pitkäaikainen opettaja, joka on ollut kasvattamassa ja innostamassa teollisen muotoilun opiskelijoista alan ammattilaisia. Nikkasella on laaja kansainvälinen verkosto, jonka puitteissa hän on myötävaikuttanut myös yliopiston kansainvälistymiseen. Hän on kansainvälisesti suosittu luennoitsija ja ohjannut opiskelijoita Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Professori Markku Salimäki toimii Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun International Design Business Management -ohjelman johtajana. Hän on 1990-puolivälistä lähtien rakentanut monitieteellistä tutkimus- ja oppimisympäristöä, joka on syventänyt muotoilun, teknologian ja talouden ja yhteistyötä sekä valmistanut osaajia kansainvälisiin liiketoiminnan avaintehtäviin.”

Tunnustus on nimetty yhdistyksen perustajan professori Carl Gustaf Estlanderin (1834–1910) mukaan, ja se myönnetään Estlanderin elämäntyön ja suomalaisen muotoilun hengessä. Estlanderin aloitteesta toteutettiin aikoinaan muun muassa Ateneum, josta tuli suomalaisen taiteen ja taideteollisuuden museo ja oppilaitos.

Lisätietoja palkinnoista Design Forum Finlandin sivuilta.

Menetelmä on suunniteltu ja sitä on toteutettu viime vuonna Qatarissa osana Aalto-yliopiston tryffeliprojektia, jonka tarkoituksena on lisätä Qatarin aavikkotryffelien satoa luonnollisissa kasvuympäristöissään.

Projektissa koepelto jaettiin kahteen lohkoon, joista toinen oli varsinainen koepelto ja toista käytettiin verranteena. Menetelmällä pyrittiin kasvattamaan luonnollinen sato kaksinkertaiseksi ensimmäisen vuoden aikana ja seuraavina vuosina jopa 5–6-kertaiseksi. Menetelmä on kehitetty Bioprosessitekniikan laboratoriossa sekä Juvan Tryffelikeskuksessa.

– Tulokset osoittivat, että tryffelisato suurentui huomattavasti pellossa, johon menetelmää oli käytetty. Qatarilaiset kumppanimme poimivat testipellosta yli 35 tryffeliä päivän aikana tammikuussa.

– Poimittujen tryffelien paino vaihteli välillä 55–290 g, kun taas verrannepellossa oli vain muutamia tryffeleitä. Sato on kasvanut ensimmäisellä kasvukaudella yli viisinkertaiseksi menetelmän käyttämisen jälkeen. Sadon kasvattamisen lisäksi tekniikka lisäsi tryffelien kokoa ja painoa: suurin tryffeli painoi 290 grammaa, tutkija Salem Shamekh kertoo.

Aalto-yliopisto ja Juvan Tryffelikeskus aloittivat joulukuussa tryffelintutkimusprojektin, jolla tuetaan ympäristöä säästävän ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kestävän tryffelinviljelyteollisuuden kehittymistä Qatarissa. Tutkimus pohjautuu olemassa olevaan tryffelinkasvatusosaamiseen, joka perustuu Qatarin ja Suomen väliseen pitkäaikaiseen yhteistyöhön. Projekti kestää kolme vuotta. Projekti aloitettiin jo tryffelikauden (2011) aikana tammi–maaliskuussa, jolloin tryffeli- ja maaperänäytteitä sekä isäntäkasveja kerättiin luonnolliselta kasvupaikaltaan jatkotutkimuksia varten.

Lisätietoja:

TkT Salem Shamekh
Aalto-yliopisto
Kemian tekniikan korkeakoulu
Biotekniikan ja kemian tekniikan laitos
salem.shamekh@aalto.fi. 470 22545

***

Tryffelit tunnetaan Qatarissa nimellä "Al-Fag'a". Tryffelit ovat erikoisherkkua niin Qatarissa kuin monissa muissakin maissa, ja ne ovat erityisen tärkeä ainesosa monissa qatarilaisperheiden suosimissa ruokalajeissa. Tryffeleitä esiintyy Qatarissa yleensä erityisesti aavikoilla tammi–maaliskuussa sadekauden jälkeen. Qatarin aavikoilla kasvavista tunnetuista tryffelilajikkeista vain kaksi kuuluu Terfezia-sukuun, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Ikhlasi". Valkoiset tryffelit kuuluvat Tirmania-sukuun, jota paikalliset kutsuvat "Zubaidiksi" (Tirmania nivea).

Ilkka Niemelä (s. 1961) on suorittanut tekniikan tohtorin tutkinnon Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1993, ja hänet nimitettiin Teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelytekniikan professoriksi vuonna 2000. Hän toimi tietojenkäsittelyteorian vastuualueen esimiehenä vuosina 2000–2007 ja tietotekniikan tutkinto-ohjelman vastuuprofessorina vuosina 2008–2010. Ilkka Niemelä nimitettiin Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun dekaaniksi 1.1.2011 alkaen.

Ilkka Niemelän johtama tutkimusryhmä on kehittänyt uusia automaattisen päättelyn ja rajoiteohjelmoinnin menetelmiä laskennallisesti vaativien ongelmien ratkaisemiseksi ja tutkinut tällaisten menetelmien sovellutuksia. Niemelän tutkimusryhmä on myös osa Suomen Akatemian rahoittamaa laskennallisen päättelyn huippuyksikköä vuosina 2012–2017.
– Ilkka Niemelä on eturivin tutkijoitamme ja tehnyt erinomaista työtä Perustieteiden korkeakoulun dekaanina. Toivotan hänet tervetulleeksi uuteen tehtäväänsä jatkamaan Aalto-yliopiston tutkimuksen vahvistamista ja mm. professorien urajärjestelmän kehittämistä, toteaa rehtori Tuula Teeri.

Perustieteiden korkeakoulun dekaanin tehtävää hoitaa 1.3. alkaen korkeakoulun nykyinen varadekaani, professori Kimmo Kaski. Prosessi uuden dekaanin nimittämiseksi käynnistetään vielä helmikuun aikana.

Lisätietoja:
rehtori Tuula Teeri
puh. 050 512 4194 (assistentti Harriet Jehkonen)
president@aalto.fi

Toistaiseksi Noste on pienoismalli, mutta toteutettuna se on ulkotilaan sijoitettava, korkeimmillaan noin kaksimetrinen ja leveydeltään viisitoista metriä pitkä teos. Noste koostuu muodosta sekä valosta maisemassa ja muistuttaa maansiirrosta, aaltoa tai dyyniä.

– Teoksen taustalla on idea uuden sivun kääntymisestä. Ajatus tuli mieleen, kun mietin Aalto-yliopistoa – sitä, että nyt ollaan synnyttämässä jotain uutta, Ossi Konttinen kertoo.

Voittajateos Noste, Ossi Konttinen

Muistomerkillä näkyvyyttä lahjoittajille

Aalto-yliopiston varainhankintajohtaja Jyri Tawastin mukaan kaikille Aalto-yliopiston tutkinto-opiskelijoille, henkilöstölle ja alumneille tarkoitettu suunnittelukilpailu herätti paljon kiinnostusta: ensimmäiseen vaiheeseen osallistui 58 työtä, joita käytiin raadin kanssa läpi. Jatkoon valittiin lopulta 10 työtä.

– Lahjoittajat ovat mukana rakentamassa Aalto-yliopistoa yhdessä kanssamme ja muistomerkillä halutaankin antaa näkyvyys tälle työlle, Tawast selvittää.

2. palkinto Sattuma, Inni Pärnänen

3. palkinto Kolme kuutiota, Ilari Pirttilahti

Kilpailun toinen ja kolmas palkinto myönnettiin Aalto-yliopiston alumneille. Toiseksi kilpailussa sijoittui korusuunnittelija Inni Pärnänen teoksellaan Sattuma. Kolmannen palkinnon sai muotoilija Ilari Pirttilahti teoksestaan Kolme kuutiota. Kunniamaininta annettiin teollisen muotoilun ja arkkitehtuurin opiskelijan Joona Ala-Karvian ja arkkitehtuurin opiskelijan Ilkka Ala-Fossin teokselle Ajatustila.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani ja kilpailutyöt arvioineen raadin puheenjohtaja Helena Hyvönen kertoo raadin vaikuttuneen kilpailutöiden korkeasta tasosta.

– Kilpailutehtävä oli vaativa ja olikin hienoa, että kaikkien ehdotusten tekijät olivat ajatelleet muistomerkin rohkeasti uudella tavalla. Erityisesti ilahdutti muistomerkin näkeminen mahdollisena kohtaamispaikkana ja Aalto-yliopiston yhteisöllisyyden vahvistajana. Moni ehdotus olisi sellaisenaan valmis taideteos johonkin toiseen kontekstiin, ja haluaisinkin kannustaa osallistujia viemään ehdotuksiaan eteenpäin ja etsimään niille toteutuspaikkaa.

Kilpailutyöt arvioineen raadin mukaan Noste-teos on kaunis ja harmoninen ehdotus, joka toimii hienosti maamerkkinä ja maiseman elävöittäjänä. Voittoon vaikutti erityisesti teoksen mahdollisuus toimia yhteisöllisyyden lisääjänä Aalto-yliopiston kohtaamisissa.

Aalto-yliopisto järjesti suunnittelukilpailun yhteistyössä Graafisen suunnittelun ammattilaisten järjestö Grafian ja Teollisuustaiteen Liitto Ornamon kanssa. Kilpailun toiseen vaiheeseen valitut kymmenen työtä esitellään keväällä MoA-tapahtumassa.

Teksti: Tea Kalska
Kuvat: Mikko Raskinen

Aalto-yliopisto osallistuu viikonlopun ohjelmatarjontaan monipuolisesti, yhteensä 18 tapahtumalla.

Yksi Helsingin tapahtumapaikoista on Senaatintori ympäristöineen. Wonderwater Frozen Lights kutsuu kaikki yhteiseen jäälyhtytempaukseen lauantaina 4.2. Senaatintorille voi tuoda oman lyhtynsä, joista tuomaristo arvioi ja palkitsee parhaat. Tapahtumassa nähdään myös suunnittelijoita luomassa jäälyhtyjä ja pohditaan yhdessä vedenkulutusta. Torin kupeessa sijaitsee designpääkaupungin omassa studiotila, jossa järjestetään työpajoja perjantaista sunnuntaihin.

Mikä lämmittääkään pakkassäällä paremmin kuin sauna? Arabianrannassa on mahdollisuus saunoa puisessa Kanto-designsaunassa lauantaina 4.2. klo 12.00 - 20.00 ja sunnuntaina 5.2. klo 12.00. -16.00. Saunan on suunnitellut opiskelija Florian Ganter.

Paikan henki –kävelykierros perjantaina 3.2. klo 13.00-14.00 Kauppakorkeakoululla Töölössä, johdattaa osallistujansa tutustumaan päärakennuksen arkkitehtuuriin ja taiteeseen.

Lauantai-illan voi vuorostaan päättää osallistumalla Cut&Paste –suunnittelukilpailuun Korjaamolla. Kilpailussa työstetään digitaalisia 2D- ja 3D-animaatioita.

Tarkemmat tiedot yllä esitellyistä tapahtumista ja Aallon designpääkaupunkiviikonlopun ohjelma (pdf)

Aalto-yliopiston designpääkaupunkivuoden sivusto avattu osoitteessa living.aalto.fi/fi.

Koko designpääkaupunkiviikonlopun ohjelman voi ladata osoitteesta wdchelsinki2012.fi .

Kilpailijoiden tehtävänä oli laatia ennakkoluuloton, toteuttamiskelpoinen sekä kestävän kehityksen ja alueellisen hyvinvoinnin periaatteet huomioonottava suunnitelma, joka sisältää myös alueen käyttö- ja toimintaperiaatteet. Kampuspuutarha toteutetaan Otakaaren ja Rakentajanaukion väliselle alueelle.

Aalto Garden Otaniemi -opiskelijakilpailun tuomaristo valitsi yksimielisesti kilpailun 2. vaiheen ehdotuksista seuraavat kolme nimimerkkiä palkittavaksi:

I Palkinto 5000€ UOMAPUISTO, tekijä maisema-arkkitehtuurin opiskelija Sofia Tigerstedt
II Palkinto 2000€ PILKE-PUISTO, tekijä maisema-arkkitehtuutin opiskelija Elsi Lehto
III Palkinto 1000€ AALLON KANSI, tekijä maisema-arkkitehtuurin opiskelija Veera Tolvanen.

Tuomaristo lunasti loput viisi ehdotusta. Ehdotukset ovat:
LEMMEN LAITURIT, tekijä Aapo Pihkala; OTALAAKSO, tekijä Tuomo Ranto, OTANIEMEN DELTA, tekijä Suvi Saastamoinen; OTANIEMEN KEIDAS, tekijät Leena Holmila ja Maria Nordlund ja SAVONIA GARDEN, tekijä Yena Young.

I Palkinto 5000€, Uomapuisto

Ehdotus noudatti annettuja ohjeita parhaiten ja siinä oli tasapainoinen kaupunkipuutarhan jäsentely. Ratkaisu on realistinen ja myös toimintaidea oli hahmoteltu monipuolisesti. Ehdotus lisää toimintaa alueelle ja tukee yhteisöllisyyttä. Ehdotus on kehityskelpoisin toteutettavaksi. Sofia Tigerstedt  suunnitteli voittoisan työn.

II Palkinto 2000€, Pilke-puisto

Ehdotuksessa alue oli toiminnallisesti jaoteltu luontevasti erilaisiin paikkoihin, jotka loivat miellyttävän tunnelman ja ilmeen esim. valaistuksen osalta.

III Palkinto 1000€, Aallon kansi

Ehdotus oli runsas ja sisälsi paljon jännittäviä toimintamalleja, muun muassa maisema- ja koelaboratorion.

Tuomaristo päätti myös lunastaa viisi muuta 2. vaiheen ehdotusta.

Aalto Garden Otaniemi on osa Espoon kaupungin kolmiosaista kaupunkiviljelyhanketta, joka sijoittuu ns. T3-alueelle (Tapiola–Otaniemi–Keilaniemi). Aalto Garden Otaniemi on osa Aalto-yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmistoa, Living+ .

Kilpailun tuomariston puheenjohtajana toimi Aalto-yliopistosta professori Jorma Kyyrä. Muut tuomariston jäsenet ovat Aalto-yliopistosta suunnittelija Meri Löyttyniemi, ympäristötaiteen professori Markku Hakuri, maisema-arkkitehtuurin professori Jyrki Sinkkilä, maisema-arkkitehti Emilia Weckman, projektikoordinaattori Kaisa Kivelä sekä johtava toimitilapäällikkö Raija Valtiala, Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:stä toimitusjohtaja Kari Kontturi ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta hallituksen puheenjohtaja Voitto Kangas.

Lisätietoja:
Inka Finell
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
puh. 050 550 6251
inka.finell@aalto.fi

Aalto-yliopiston sisäinen työryhmä suositti 30.9.2011 ympäristötekniikan toimintaan muutoksia, jotka koskivat myös Lahden yliopistokeskusta, ja suositti, että yliopiston toimintamalli Lahden keskuksessa on uudistettava. Päätöksenteon valmistelemiseksi Aalto-yliopisto käynnisti yhteistoimintaneuvottelut, jonka piirissä olivat kaikki Lahden keskuksen 23 työntekijää.

Neuvottelujen tuloksena Insinööritieteiden korkeakoulun alaisuuteen kuuluvan Lahden keskuksen toimintaa ei jatketa hallinnollisesti omana yksikkönään. Ympäristöalan opetus ja tutkimus siirtyvät Otaniemeen osaksi ympäristötekniikan laitosta.
Aallon toiminta Lahdessa jatkuu kuitenkin mm. aluerahoitteisten tutkimushankkeiden muodossa. Yliopistolla on Lahdessa aktiivista toimintaa myös muotoilun alalla.

Vähennystarvetta opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta ei todettu olevan, vaan samat työtehtävät jatkuvat ensisijaisesti Espoossa, Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella. Palveluhenkilöstön vähennystarve Lahdessa on kevään 2012 jälkeen 11 henkilöä.
Kaikille pyritään tarjoamaan osaamista vastaavaa työtä pääkaupunkiseudulta tai Aallon muilta etäkampuksilta. Palveluhenkilöstön osalta Aalto-yliopisto ilmoittaa lopullisista päätöksistä helmikuun aikana.

Poikkeavuus on sitä voimakkaampaa, mitä heikommin ROBO1-geeni toimii. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Journal of Neuroscience-lehdessä.

Eläinkokeiden perusteella ROBO1-geenin täydellisen puutoksen tiedetään estävän sikiökehityksen aikana hermoratojen risteämisen aivojen keskiviivan yli. Toistaiseksi ihmisiltä ei ole löytynyt täysin toimimatonta ROBO1-geeniä.

Vuonna 2005 professori Juha Keren johtama tutkijaryhmä tunnisti suomalaisesta suvusta harvinaisen ROBO1-geenin osittaisen toimintahäiriön, joka periytyy vallitsevasti yhdessä lukivaikeuden kanssa.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa kuuloratojen toiminnallista risteämistä tutkittiin Aalto-yliopiston Aivotutkimusyksikön kehittämällä, magnetoenkefalografiaan (MEG) perustuvalla taajuusleimausmenetelmällä.

– Tämän uuden herkän menetelmän avulla havaitsimme merkittäviä poikkeavuuksia lukivaikeudelle altistavaa ROBO1-geenimuotoa kantavien henkilöiden kuuloradoissa, toteaa tutkimuksesta vastannut lääkäri Satu Lamminmäki Aalto-yliopiston Aivotutkimusyksiköstä Otaniemestä.

Akateemikko Riitta Harin johtama tutkimusryhmä tunnetaan maailmalla erityisesti MEG-osaamisestaan.

Lukivaikeus on yleisin oppimishäiriö ja sen eri muodoista kärsii 6–10 prosenttia suomalaisista. 

Lisätietoja:
Tutkija, LL Satu Lamminmäki
Puh: 050-3442818
Sähköposti: satu.lamminmaki@aalto.fi

Akatemiaprofessori, LKT Riitta Hari
Sähköposti: hari@neuro.hut.fi

Professori, LKT Juha Kere
Sähköposti: juha.kere@ki.se

Viite:
Satu Lamminmäki, Satu Massinen, Jaana Nopola-Hemmi, Juha Kere, and Riitta Hari: Human ROBO1 Regulates Interaural Interaction in Auditory Pathways. The Journal of Neuroscience, January 18, 2012, 32(3):966–971.

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) päätti vuonna 2009 auditointiryhmän esitykseen ja auditointiraporttiin perustuen, että Taideteollisen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmässä oli puutteita suhteessa auditointikriteereihin. Arviointineuvoston päätös edellytti uusinta-auditointia.

Syksyllä 2011 toteutetun uusinta-auditoinnin tavoitteena oli arvioida, miten korkeakoulu on edennyt laadunvarmistusjärjestelmänsä kehittämisessä. Korkeakoulun menettelytapojen nähtiin nyt muodostavan toimivan järjestelmän, jota oli kehitetty määrätietoisesti ja systemaattisesti kahden viime vuoden aikana.
Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun katsottiin täyttävän laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudelle ja perustehtävien laadunvarmistukselle asetetut kriteerit.

Lisätietoa Korkeakoulujen arviointineuvoston sivuilla. Arviointiraportti on luettavissa arviointineuvoston verkkosivuilla 6.2.2012 alkaen.

Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu ja insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitos muodostivat yhdessä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun 1.1.2012.

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun tehdyn väitöstutkimuksen tuloksena syntyi niin sanottu perinteen moderniksi muuntamisen malli, ATUMICS-menetelmä. Se on tarkoitettu työkaluksi taiteen ja muotoilun ammattilaisille, jotka pyrkivät säilyttämään perinnettä työssään.

Kun muovituotteet korvasivat banaaninlehdet

─ Kun olin lapsi, oli vielä tavallista että ruoka pakattiin luonnonmateriaaleihin, kuten kasvien lehtiin ja bambuun. Suosikkiruokani oli höyrytetty puuromainen riisi ja vihannekset käärittynä banaaninlehteen, Nugraha kertoo.

Myöhemmin muovituotteet ja etenkin polystyreeni korvasivat banaaninlehdet, eikä ruoka enää koskaan maistunut samalta.

Nugrahan mukaan hänen tutkimuksessaan ei kuitenkaan ole kyse vain nostalgiasta. Tuotemuotoilijana hänellä on selkeä näkemys siitä, mitä menetetään, kun perinteisiä, ekologisia pakkausmenetelmiä ei hyödynnetä.
Niitä ei hänen mielestään pitäisi korvata synteettisillä materiaaleilla, sillä esimerkiksi pakkausten polystyreenistä on muodostunut melkoinen ympäristöongelma, erityisesti kehittyvissä maissa.

Kookoksenkuorituotteet takaisin suunnitteluun

Tuotemuotoilijaksi valmistumisensa jälkeen Nugraha toimi opettajana Bandungissa, Indonesiassa. Tällöin hän alkoi kaivata kehittynyttä menetelmää tai mallia, jonka avulla opettaa, miten perinteet voitaisiin ottaa huomioon uusia esineitä suunniteltaessa. Uudenlaisten kookoksenkuorituotteiden suunnitteluprojektin, Coconization-projektin, Nugraha toteutti vuosina 2004─2005. Coconization johti kolmeen palkittuun näyttelyyn, Helsingissä, Indonesiassa ja Namibiassa.

Nugraha on kotoisin Indonesian Jaavalta. Siellä kookospähkinästä tehdyt keittiötarvikkeet ovat kadonneet jokapäiväisestä käytöstä ja tilalle ovat tulleet halvat massatuotetut muoviesineet.

Monet perinteiset käyttöesineet eivät enää toimi nykyaikaisessa keittiössä. Perinteisten esineiden suunnittelua ja laatua tulee parantaa, jotta ihmiset ottaisivat ne taas käyttöön, Nugraha toteaa tutkimuksessa.

Perinteen moderniksi muuntamisen malli ATUMICS

Lopullinen ATUMICS-menetelmä on tulos vuosien 2009 ja 2010 työpajoista ja konferensseista saadusta palautteesta. ATUMICS tulee sanoista Artefact (esine), Technique (menetelmä), Utility (käytettävyys), Material (valmistusmateriaali), Icon (symboli), Concept (käsite) ja Shape (muoto), jotka ovat esineiden peruselementit.

ATUMICS-menetelmällä uuden esineen voi suunnitella yhdistämällä perinteisesti merkityksellisiä seikkoja nykypäivän esineisiin. Avainsanoja uuden esineen synnyssä ovat toisaalta suuret kokonaisuudet, kuten globalisaatio, taloudellinen paine, ympäristöasiat, kansallinen ja kulttuurinen identiteetti. Toisaalta kyseessä ovat kulttuuria koskevat yksityiskohdat.

Väitöstilaisuus

Adhi Nugraha on opettaja ja tuotemuotoilija. Hän valmistui tuotemuotoilijaksi Indonesiassa, Bandungissa (Department of Design at the Bandung Institute of Technology ITB), jossa hän sittemmin työskenteli opettajana. Taiteen maisteriksi Nugraha valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1995.

Taiteen maisteri Adhi Nugrahan väitöskirja Transforming Tradition: A Method for Maintaining Tradition in a Craft and Design Context tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, perjantaina 3.2.2012, klo 12.00, Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki.

Vastaväittäjänä toimii professori Stuart Walker Lancasterin yliopistosta.

Väitöskirja Transforming Tradition: A Method for Maintaining Tradition in a Craft and Design Context on ilmestynyt tammikuussa 2012 Aalto-yliopiston väitöskirjasarjassa. Tilaukset Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun verkkokirjakaupasta, tiedustelut books-taik@aalto.fi tai puh. 050 313 7086.

Lisätietoja:
Adhi Nugraha
adhinugraha@hotmail.com

Living+ tuo esiin erilaisia tapoja parantaa ihmisten arkea uusilla ratkaisuilla niin Suomessa kuin koko maailmassa. Alla on poimintoja Aalto-yliopiston ohjelmistosta. Lisää tietoa löytyy äskettäin avatulta verkkosivustolta living.aalto.fi. Sivuston Aalto Talk -blogeissa julkaistaan kiinnostavia näkemyksiä muotoilusta ja havaintoja elinympäristöstämme.

Designing New Realities! -kutsuseminaari 6.3. haastaa pohtimaan muotoilun merkitystä yhteiskunnassa. Seminaari avaa vastuullisen muotoilun historiaa ja nykykenttää konkreettisilla esimerkeillä ja luo näkymiä tulevaan. Seminaari on englanninkielinen ja sen puheenjohtajana toimii Aalto-yliopiston muotoilun professori Alastair Fuad-Luke. Aalto-yliopisto pitää lehdistötilaisuuden seminaaripäivän aamuna, jolloin on mahdollisuus tutustua lähemmin myös Living+-hankkeisiin. Lähetämme erillisen kutsun seminaariin ja lehdistötilaisuuteen.

Base of the Pyramid -hanke edistää globaalia köyhyyttä vähentävien innovaatioiden syntymistä kehittyville markkinoille, mm. Intiaan ja Peruun. Tavoitteena on etsiä sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja. Samalla paikallistetaan uusia markkinoita innovaatioista kiinnostuneille suomalaisyrityksille.

365 Wellbeing tuo muotoilua esiin sosiaalisesti aloitteellisena ja vastuullisena osaamisalana. Tavoitteena on suunnitella toimivia, miellyttäviä ja hyvinvoivia elinympäristöjä sekä löytää keinoja terveellisempien elintapojen edistämiseen. 365 Wellbeing pyrkii kehittämään kunnallisia hyvinvointipalveluja ja potilaslähtöisiä terveydenhuoltoratkaisuja palvelumuotoilun ja kriittisen muotoilun näkökulmasta. Asiantuntijat ja opiskelijat esimerkiksi suunnittelevat kulttuuripalvelukonseptin ikäihmisten palvelutaloon Villa Bredaan Kauniaisissa ja kehitettävät psykiatrisen yksikön hoitoympäristöjä ja -käytäntöjä. Hankkeen työskentelyä ja tuloksia esitellään yleisölle avoimissa työpajoissa, mm. osana DesignWorld-näyttelyä Designmuseossa 27.1. alkaen.

Puupaviljonki on Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema puurakenteinen väliaikainen paviljonki Designmuseon ja Suomen rakennustaiteen museon väliselle tontille. Se avataan toukokuussa 2012 ja toimii designpääkaupungin kiintopisteenä, tapahtuma- ja kohtauspaikkana aina syksyyn 2012 saakka.

Aalto Otaniemi Garden -kilpailussa ideoidaan Otaniemeen uusi visuaalisesti korkeatasoinen kampuspuutarha-alue. Kampuspuutarhaan on tulossa kaupunkiviljelyä ja paikka ulkoilmatapahtumille ja se toimii myös alan opiskelijoiden oppimisympäristönä. Hanke on osa Otaniemen kampusalueen ja koko T3-alueen kehittämistä. Kilpailun voitti Sofia Tigerstedt suunnitelmallaan Uomapuisto.

Aalto Garden Otaniemi -kilpailun voitti Uomapuisto (uutinen 30.1.2012)

MoA (Masters of Aalto) esittelee Aalto-yliopiston uuden sukupolven ideoita ja innovaatioita. MoA2012 koostuu Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta, tekniikan korkeakouluista ja Kauppakorkeakoulusta valmistuvien maistereiden opinnäytetöiden näyttelystä sekä tapahtumista, elokuvanäytöksistä, seminaareista ja keskustelutilaisuuksista. Toukokuun 9. päivänä Jätkäsaaressa yleisölle avautuvan näyttelyn kuraattorina toimii professori Maaretta Jaukkuri.

Happy End? -näyttelyssä Helsingin taidemuseo ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu pohtivat, minkälaisia tulevaisuuksia ihmisille on tarjolla. Onko tuleva elämämme helppoa ja kaunista vai tuhoa ja tragediaa? Alistummeko muiden määräämään kohtaloon vai luommeko koko ihmiskunnalle toisenlaisen mahdollisuuden? Näyttely avautuu 31.8.

Muotoilukasvatuksen työkalupakki –hankkeessa suunnitellaan alakouluikäisten lasten käyttöön opetusmateriaalia.

Wastelands on 42 maan arkkitehtiopiskelijoiden festivaali heinäkuussa Helsingin Suvilahdessa.

Lisätietoja:

Tuottaja Anna Varakas
anna.varakas@aalto.fi
puh. 050 5124657

Projektipäällikkö Kaisa Kivelä
kaisa.kivela@aalto.fi
puh. 050 564 9253

Aalto-yliopiston WDC-sivusto Living + (living.aalto.fi)

Aalto-yliopiston tarjoamaa ohjelmaa designpääkaupunkiviikonloppuna 3.-5.2. Helsingissä ja Espoossa

Koulussa opitut hiilen kaksi rakennemuotoa, grafiitti ja timantti, ovat saaneet viimeisen vuosikymmenen aikana rinnalleen kymmeniä uusia hiilirakenteita. Jalkapallon muotoinen pallohiili fullereeni ja yhden atomikerroksen paksuinen hiililevy grafeeni ovat tuoneet löytäjilleen jopa Nobelin palkinnot. Aalto-yliopiston tutkija Timo Vehviläinen löysi väitöstyössään laskennallisin menetelmin useita uusia hiilirakenteita.

Vehviläisen erityisen mielenkiinnon kohteena oli pienin mahdollinen fullereenimolekyyli, kahdestakymmenestä hiiliatomista muodostuva pallomainen C₂₀. Tärkeä tutkimuskysymys oli, sopisiko pallohiili vedyn varastointiin. – Joissain tutkimuspapereissa ehdotetaan, että fullereenin sisään voitaisiin varastoida jopa 60 vetyatomia, Vehviläinen kertoo.

Hiili on keskeisessä roolissa maailman energiahuollossa, sillä hiilivetyjä polttamalla tuotetaan suurin osa maailman energiasta. Ehtyviä fossiilisia polttoaineita korvaamaan on ehdotettu vetyä, mutta herkästi räjähtävän kaasun valmistus ja varastointi on suuri ongelma. –Turvallisinta olisi, jos saisimme vedyn sitoutumaan kiinteään aineeseen ja irtoamaan siitä tarvittaessa helposti, Vehviläinen kertoo.

Timo Vehviläisen simulaatiot fullereenilla ja vedyllä paljastivat, että atomimuotoinen vety sitoutuu fullereeniin liiankin hanakasti. Vetyatomit saadaan lämmittämällä myös fullereenipallon sisään, mutta vedyn irrottaminen fullereenista on äärimmäisen vaikeaa.

– Jos olisimme löytäneet tavan vedyn varastointiin, olisimme tosi kuuluisia, Vehviläinen toteaa realistisesti.
Aalto-yliopiston tutkijat jatkavat simulaatioita, mutta nyt testatun atomimuotoisen vedyn sijasta molekyylimuotoisella, luonnossa esiintyvällä H₂-vedyllä.

Paljon uutta tietoa hiiliyhdisteiden atomitason fysiikasta

Vaikka työssä ei syntynyt tieteellistä läpimurtoa, saatiin paljon uutta tietoa hiiliyhdisteiden atomitason fysiikasta.
– Fullereeniin kiinnittyvä vetyatomi tekee molekyylistä magneettisen. Emme vielä tiedä mistä se johtuu.

Väitöstyön päätuloksia olivat Vehviläisen ennustamat uudet hiilirakenteet. Eräs näistä oli kvasigrafeeni, rakenteeltaan hiilinanoputkien ja grafiitin risteytys.

– Sen mekaaniset ominaisuudet kuten hiilinanoputkella, vetolujuudeltaan paljon terästä vahvempaa. Toisessa suunnassa se on pehmeää kuin grafiitti, Vehviläinen kuvaa ihmeainetta. Myös materiaalin sähköiset ominaisuudet yhdistelmä molemmista.
– Rakenteen tietyt suunnat ovat puolijohtavia, toiset johtavia.

Mielenkiintoista kvasigrafeenissa on myös se, ettei sitä ole olemassa kuin supertietokoneen ennustamana. Tämä ei vaivaa laskennallista fyysikkoa. Hän uskoo, että kymmenen vuoden päästä materiaalin syntetisoiminen ei ole mikään ongelma. Alan kehitys on ollut huimaa.

– Kun aloitin väitöstutkimusta, esimerkiksi C₂₀-fullereenin syntetisointia pidettiin mahdottomana. Nyt se on jo mahdollista.

Työkaluina supertietokoneet ja kvanttifysiikka

Laskennallisen fyysikon työkaluja ovat satojen prosessorien voimin numeroita murskaavat supertietokoneet. Liikkeelle lähdetään kvanttifysiikan perusteista, Schrödingerin yhtälöistä.

Tietokonesimulaatiot kertovat, mitä aineessa atomi- ja elektronitasolla tapahtuu. Vehviläinen pystyy ennustamaan esimerkiksi, mihin fullereenimolekyylin hiiliatomiin vety todennäköisimmin kiinnittyy, ja millainen polymeerirakenne muodostuu, kun fullereenimolekyylejä puristetaan kovassa paineessa.

– Voimme ennustaa myös uusien hiilirakenteiden ominaisuuksia, esimerkiksi miten vahvoja ne ovat timanttiin nähden.

Nyt erityisen kiinnostuksen kohteena ovat kolmeulotteiset fullereenipolymeerit. Vehviläisen lista mahdollisista sovelluksista on pitkä.
– Vedyn varastointi, äärimmäisen kestävät materiaalit, elektroniikkakomponentit, kvanttipisteet. Hiili on äärimmäisen monipuolinen materiaali.

Timo Vehviläisen väitöskirja "Hydrogen interaction with carbon nanostructures" tarkastettiin Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa 19.1.2012.

Tietoa Aalto-yliopiston Electronic Properties of Materials -tutkimusryhmästä

Lisätiedot:
Tutkija Timo Vehviläinen
puh. 040 753 8064
vehvilainen@iki.fi

O.V. Lounasmaa -laboratorion johtaja professori Pertti Hakonen toteaa, että vuonna 1965 Kylmälaboratorion nimellä perustetulla laboratoriolla on pitkä traditio kahdella tutkimusalalla – kylmäfysiikassa ja aivotutkimuksessa. Laboratoriossa on rikottu useita kertoja kylmyyden maailmanennätyksiä, jotka syntyivät metallien ydinmagnetismiin liittyvien kokeiden ohessa. Aivotutkimuksen saralla puolestaan kehitettiin ensimmäisinä magneettisten aivosignaalien mittaamiseen tarkoitettuja laitteita.

– Jatkuvasti on tullut merkittäviä tutkimustuloksia, joista laboratorio voi olla ylpeä. Kansainvälisesti laboratorio onkin hyvin tunnettu, samoin kuin sen perustaja: monasti ulkomaalaiset fyysikot sanovat tietävänsä suomalaisista fyysikoista juuri O.V. Lounasmaan.

Kylmälaboratoriosta O.V. Lounasmaa -laboratorioksi

Aalto-yliopiston Kylmälaboratorio sai uuden kasteen vuoden 2012 alussa, kun laboratorion nimi muutettiin O.V. Lounasmaa -laboratorioksi. Nimimuutoksen taustalla oli kahden suuren tutkimusalan, kylmäfysiikan ja aivotutkimuksen, saattaminen samanarvoiseen asemaan.

– Kylmälaboratorio-nimi on laboratorion perustamisvuodelta 1965, jolloin laboratorio olikin nimenomaan kylmäfysiikan laboratorio. 1980-luvun alussa myös aivotutkimus tuli osaksi laboratoriota ja akatemiaprofessori Lounasmaan tieteellisen mielenkiinnon kohteeksi. Näin ollen laboratorion perustaja, O.V. Lounasmaa oli luonnollinen valinta nimeksi, Hakonen selvittää.

Kylmälaboratorio on kuitenkin edelleen olemassa, se on O.V. Lounasmaa -laboratorion tutkimusyksikkö. Aalto-yliopiston O.V. Lounasmaa -laboratoriossa toimii kaksi tutkimusyksikköä: Matalien lämpötilojen ja nanofysiikan tutkimusyksikkö "Kylmälaboratorio" (Low Temperature Laboratory, LTL) ja Systeemisen neurotieteen ja aivokuvantamisen tutkimusyksikkö "Aivotutkimusyksikkö" (Brain Research Unit, BRU).

Teksti: Tea Kalska

Tämä nanofibrilloitu selluloosakalvo voidaan valmistaa edullisesti rullalta-rullalle-menetelmällä. Kalvo soveltuu esimerkiksi elintarvikepakkauksiin suojaamaan tuotteita pilaantumiselta.

Fibrilliselluloosakalvoa on valmistettu VTT:n koelaitteilla Espoossa useita metrejä. Menetelmän kaikki vaiheet on siirrettävissä teolliseen tuotantoprosessiin. Kalvoa voidaan valmistaa teollisuudessa jo olemassa olevilla laitteilla ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Aalto-yliopisto ja VTT hakevat patenttia NFC-filmin valmistusteknologialle.

Keksintö on toteutettu Tekesin Naseva 2 – Tailoring of nanocellulose structures for industrial applications -projektissa, joka kuuluu Aalto-yliopiston, UPM:n ja VTT:n muodostaman Suomen Nanoselluloosakeskuksen projektikokonaisuuteen.

Uusi menetelmä ohittaa teollisuuden pullonkaulan

Aalto-yliopiston ja VTT:n kehittämässä uudessa menetelmässä nanofibrilliselluloosakalvot valmistetaan päällystämällä fibrillisellua ohuelti ja tasaisesti muovifilmien päälle siten, että leviäminen ja kiinnittyminen muovin pintaan hallitaan.

Fibrilloidulle nanoselluloosalle on tyypillistä, että se sitoo paljon vettä ja muodostaa vesigeelejä, joiden kuiva-ainepitoisuus on vain muutamia prosentteja. Tämä ominaisuus on yksi teollisen valmistuksen pullonkauloista.
Fibrilliselluloosakalvot tehdään yleensä paineistetun suodatuksen kautta, mutta materiaalin geelimäisyys tekee tästä reitistä hankalan. Lisäksi suodatuksessa käytetyistä viiroista ja membraaneista voi jäädä ns. ”markkeeraus” kalvoon, jolloin pinnan tasaisuus kärsii.

Uudessa menetelmässä kalvot kuivataan kontrolloidusti. Oikeanlaisen leviämisen, kiinnittymisen ja kuivauksen hallinnan ansiosta kalvot eivät kutistu ja ne ovat täysin tasaisia. Mitä fibrilloidumpaa eli hienompaa nanoselluloosamateriaalia käytetään, sitä läpinäkyvämpiä kalvoja siitä voidaan valmistaa.

Koeajot ja niihin liittyvät kehitystyöt tehdään VTT:llä. Koeajoissa ja projektissa käytetty fibrilloitu nanoselluloosa on UPM:n toimittamaa UPM Fibrilliselluloosaa.

- Olen todella iloinen nimityksestä, sillä Kauppakorkeakoulu on Suomessa kansainvälisesti ylivoimainen yksikkö kauppatieteellisellä alalla. Koulun arvo suomalaiselle elinkeinoelämälle on suuri. Olen ylpeä, että saan olla tässä työssä mukana. Sekä yrityselämä että Kauppakorkeakoulu hyötyvät aktiivisesta yhteistyöstä, Timo Löyttyniemi toteaa.

Timo Löyttyniemi väitteli kansantaloustieteestä vuonna 1992. Hän on toiminut HSE Executive Education (nyk. Aalto University Executive Education) kouluttajana ja hallituksen jäsenenä.

Löyttyniemi oli Kauppakorkeakoulun alumnihallituksessa vuodesta 1993 lähtien sekä sen puheenjohtajana vuosina 2007─2010.

Hän on ollut mukana myös varainhankinnan kampanjatyöryhmässä ja Kauppakorkeakoulun EQUIS- ja KKA- laatuarvioinneissa.

Lisäksi hänellä on ollut oma luentosarja, ja hän on kirjoittanut kirjan ylimmän johdon palkitsemisjärjestelmistä Kauppakorkeakoulun professoreiden kanssa vuonna 2003.
Löyttyniemi on tällä hetkellä Aalto-yliopiston neuvoa-antavassa sijoituskomiteassa.

Hän on ollut monin tavoin rakentamassa Aalto-yliopistoa ollen mukana muun muassa yliopiston nimiraadissa. Löyttyniemi on toiminut VER:n toimitusjohtajana vuodesta 2003 lähtien. Sitä ennen hän on toiminut muun muassa Mandatum & Co Oy:ssä pääomamarkkinajohtajana ja Norvestia Oyj:ssä toimitusjohtajana. Lisäksi hänellä on useita hallitus- ja luottamustehtäviä mm. Itellassa, INREV:ssä sekä eri työryhmissä.

Vuoden alumni -nimitys julkaistiin Jaakko Hongon nimeä kantavan avoimen luennon yhteydessä 23.1.2012 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Lisätietoja: Timo Löyttyniemi, p. 050 336 2094, timo.loyttyniemi@ver.fi

Jaakko Honko -mitalit myönnettiin kuudelle taloustieteellisessä tutkimuksessa ja sen edistämisessä ansioituneelle

Jaakko Honko -luennon yhteydessä myönnettiin lisäksi Jaakko Honko -mitalit henkilöille, jotka ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet elinkeinoelämän tai taloustieteellisen tutkimuksen edistämiseen. Mitalit myöntää Yrjö Jahnssonin säätiö, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulun tukisäätiö.

Jaakko Honko -mitalin saajat:
Per-Jonas Eliaeson, emeritus professori, Handelshögskolan
Kari Jordan, vuorineuvos, pääjohtaja, Metsäliitto Osuuskunta
Petteri Karttunen, toimitusjohtaja, SEB Gyllenberg Asset Management Ab
Marja Makarow, Chief Executive, European Science Foundation, ESF
Lasse Männistö, kansanedustaja
Arja Talma, toimitusjohtaja, Rautakesko Oy

Jaakko Honko-mitalin saajien palkintoperusteet.

Tekemällä opitaan yrittämään

– Startup Lifen tavoite on opettaa opiskelijoille tuotteiden, tiimien ja yritysten rakentamista - itse tekemällä, kertoo ohjelman pääjärjestäjä Lauri Lehtovuori.

Suurin osa Startup Life -ohjelman kautta tarjottavista harjoittelupaikoista on suunnattu verkkokehittäjille, mutta työtehtäviä on ollut laidasta laitaan aina robottien suunnittelusta asiakaspalveluohjelmistojen myyntiin.

Helsinki kiinnostaa ulkomaalaisia harjoittelijoita

Kesällä 2012 sekä Aalto-yliopiston että kansainvälisten huippuyliopistojen opiskelijoilla on mahdollisuus päästä kokemaan Helsingin energinen startup-ilmapiiri, startup-maailman "pohjoisena keskipisteenä".

- Haluamme houkutella Suomeen lahjakkaiden ja tekemisestä innostuneiden ulkomaalaisten joukon rakentamaan startup-ekosysteemiä, kertoo Lehtovuori.

Ohjelman haku kesälle 2012 alkaa 17. tammikuuta ja on avoin kaikille Aalto-yliopiston opiskelijoille sekä vastavalmistuneille. Helmikuun loppuun asti auki olevaan hakuun odotetaan satoja hakemuksia.

Tietoja hausta

• Haku on auki 17.1.2012 - 27.2. 2012 Hakea voivat kaikki Aalto-yliopiston opiskelijat, tutkijat sekä vastavalmistuneet.
• Haun aikana järjestetään kaksi infotapahtumaa: 8.2 ja 15.2. Ilmoittautumiset lauri.lehtovuori@aaltoes.com
• Nykyisten harjoittelijoiden elämää voi seurata osoitteessa blog.startuplife.fi

Startup Life:n yhteistyökumppaneita ovat Aalto Center for Entrepreneurship,
Aalto Entrepreneurship Society sekä Tekes.

Esityksissä haettiin toimintatapojen muutoksia

Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat monesti hyvin monitahoisia ja niiden ratkaisuun tarvitaan usean alan asiantuntijoiden yhteistyötä. Aallossa tällainen laaja-alainen yhteistyö onnistuu ja samalla yliopistokampukset ovat eräänlaisina 'pienoiskaupunkeina' luonteva testiympäristö uusille innovaatioille.

Tapahtumassa innovoitiin esimerkiksi seuraavanlaisia ratkaisuja:

Beyond sustainable transport -ryhmä pyrki työssään irti perinteisestä ajattelutavasta, jossa sähköauto nähdään vain autona; itse asiassa kyseessä on liikkuva virtalähde, jonka akustoa voi hyödyntää laajasti sekä kotitarvekäytössä että keskitetysti: sadat akustot muodostavat täysimittaisen 'virtuaalisen voimalaitoksen' jolla voitaisiin korvata perinteisten voimalaitosten säätövoimakapasiteettia.

Dematerialization by design –ryhmä muistutti suunnittelijoiden vastuusta pyrkiä muuttamaan myös markkinoiden kysyntää ekologisesti kestävien tuotteiden ja turhan kulutuksen vähentämisen suuntaan. Pohjoismainen laadukkaan tuotesuunnittelun perinnön pitäisikin luontevasti ottaa myös ekologinen kestävyys huomioon.

Aalto sustainable campus –ryhmä loi Aallolle vision entistä paremmasta ja kestävämmästä yliopistosta, jonka toiminta huomioi tulevaisuuden haasteet. Opetuksen ja tutkimuksen sisältöjen lisäksi ryhmä tarkasteli erityisesti kampusta kokonaisuutena, kiinteistöjä, liikkumista ja ruokaa.

Ilmastoystävällisyys kriteerinä tapahtuman järjestelyissä

Pohjoismaisen ilmastopäivän hengen mukaisesti erityistä huomiota kiinnitettiin tapahtuman järjestelyjen ympäristöystävällisyyteen – opiskelijoille oli tarjolla niin kasvispainotteista lähiruokaa kuin 'hiilineutraalia' hirvimakkaraakin. Myös matkustamisen hiilidioksidipäästöt kompensoitiin. Tapahtuman jälkeen bannerit ja muu mainosmateriaali kierrätettiin kestokasseiksi.

Tapahtuman englanninkielinen raportti ja seminaarien webcast-nauhoitukset (englanniksi, tekstitys ruotsiksi) ovat saatavilla osoitteesta climatefestival2011.fi

Raportti sisältää työpajojen tulokset sekä opiskelijoiden ennakkotehtävänä lähettämät parhaat posterit. Tuloksia voi mielellään käyttää opetusmateriaalina.

Lisätietoja:

Simo Haanpää
Aalto YTK
simo.haanpaa@aalto.fi
puh. 050 512 4557

Meri Löyttyniemi
Aalto tilapalvelut, kestävä kehitys
meri.loyttyniemi@aalto.fi
puh. 050 313 7549

---

Aalto-yliopisto järjesti Helsingissä ja Espoon Otaniemessä 30.8.–2.9.2011 Nordic Climate Festival @Aalto -opiskelijatapahtuman, jonka teemoina olivat ilmastonmuutos ja kestävä kehitys. Kyseessä oli yksi Pohjoismaiden ministerineuvoston Suomen puheenjohtajakauden päätapahtumista vuonna 2011.

Vuoden 2011 lopussa Aalto-yliopiston sijoitusvarallisuudesta 19 prosenttia oli osakesijoituksissa ja 81 prosenttia korko- ja rahamarkkinasijoituksissa. Vuoden lopun rahamarkkinasijoitusten painoa nosti joulukuussa saatu viimeinen osa valtion pääomituksesta.

Yliopiston sijoitussalkun kokonaistuotto vuonna 2011 oli -0,7 prosenttia, sijoitustoiminnalle asetetun vertailuindeksin tuoton ollessa -1,8 prosenttia. Osakesijoitusten tuotto vuoden aikana oli -9,4 prosenttia ja korko- ja rahamarkkinasijoitusten +2,5 prosenttia.
Yliopiston sijoitusstrategian mukaisen sijoitustoiminnan alettua loppukeväästä 2010, salkun kokonaistuotto oli +1,4 prosenttia, vertailuindeksin tuottaessa +0,2 prosenttia vastaavalla ajanjaksolla.

Kesäkuun lopussa päättynyt varainhankintakampanja saavutti sille asetetun 200 miljoonan euron tavoitteen. Joulukuussa 2011 saadun viimeisen valtion pääomituserän myötä yliopiston sijoitussalkun arvo nousi 819 miljoonaan euroon.

Sijoitukset tuovat lisärahoitusta opetukseen ja tutkimukseen

Rahoitusmarkkinoiden epävarmuuden odotetaan jatkuvan myös alkuvuonna 2012, minkä vuoksi yliopiston sijoitusstrategia tulee olemaan varovainen myös vuonna 2012. Sijoitussalkun tuottotavoitetta ja osakepainoa tullaan nostamaan maltillisesti vuoden aikana pitkän aikavälin tavoitteen mukaisesti.
Aalto-yliopisto tulee raportoimaan sijoitustoiminnastaan tarkemmin maalis-huhtikuussa julkaistavassa toimintakertomuksessaan.

Aalto-yliopiston sijoitustoiminnan tarkoituksena on tuoda lisärahoitusta korkeatasoiseen opetukseen ja tutkimukseen. Pääoman tuottojen tarjoama lisärahoitus edistää yliopiston taloudellista itsenäisyyttä ja lisää yliopiston mahdollisuutta kohdistaa resursseja strategisille painopistealueille.

Tulevina vuosina pääoman tuotoilla on tavoitteena kattaa 6–8 prosenttia yliopiston noin 400 miljoonan euron vuosittaisesta toimintabudjetista.

Lisätiedot:
talousjohtaja Marianna Bom, Aalto-yliopisto, marianna.bom@aalto.fi, puh. 050 575 3762

Kauppakorkeakoulun tiloja ja taidetta esittelevä kirja Paikan henki julkistettiin 16.1.2012, Kauppakorkeakoulun 101-vuotispäivänä. Kirjan ovat kirjoittaneet Annukka Jyrämä ja Saara Karhunen. Jyrämä työskentelee Kauppakorkeakoulussa erikoistutkijana ja Karhunen on taidehistorioitsija.

Kirjan pääosassa ovat Aki-Pekka Sinikosken upeat valokuvat, jotka esittelevät koulun tiloja ja hienoja yksityiskohtia. Sinikosken mukaan Kauppakorkeakoulun eri tiloissa on vaikuttavinta valo ja sen määrä: monissa tiloissa ja luentosaleissa on isot ikkunat, joista kaunis luonnonvalo pääsee sisälle.

Kauppakorkeakoulun päärakennus on Suomen jälleenrakennusajan arkkitehtuurin taidonnäyte. Rakennus valmistui 1950, ja se toteutettiin sodasta toipuvassa maassa yhteisenä ponnistuksena. Paikan henki -kirja vie kävelylle Kauppakorkeakouluun, oppaana ovat koulun opiskelijat, tutkijat, alumnit ja henkilöstö.

Designpääkaupunkivuoden tapahtumana kävelykierroksia Kauppakorkeakoululla

Kauppakorkeakoulussa järjestetään koulua esitteleviä kävelykierroksia tilauksesta, kierrokset tutustuttavat koulun taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin aarteisiin. Seuraava kävelykierros järjestetään Designpääkaupunkiviikonloppuna perjantaina 3.2. klo 13-14. Kokoontuminen Kauppakorkeakoulun ala-aulassa infopisteen luona.

Lisätietoa kirjasta Aalto-yliopiston LIving+ -WDC-sivuilta

Kirjaa voi tilata: books.aalto.fi

- Teemme kansainvälisesti uraauurtavaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa maankäyttötieteiden tutkimusta, sanoo professori Kauko Viitanen, uuden maankäyttötieteiden laitoksen johtaja. Laitoksessa yhdistyvät teknis-taloudellis-oikeudellinen menetelmäosaaminen sekä suunnittelun yhteiskuntatieteellinen osaaminen, joka tuottaa tulevaisuudessa uusia läpimurtoja, Viitanen vakuuttaa.

Laitoksella toimii kolme tutkimusryhmää: kiinteistötalous, geomatiikka ja yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä (YTK).
Tutkimusryhmien yhteisiä painopistealueita ovat muun muassa digitaalinen rakennettu ympäristö (Smart and Livable Cities) sekä ilmastonmuutosvaikutusten mittaaminen, mallintaminen ja hallinta (Modeling and Managing Climate Change Impacts).

Maisteriohjelmasta yhdyskuntasuunnittelun ja maankäytön asiantuntijoita

Laitosten yhdistymistä on ennakoinut kansainvälisen yhdyskunta- ja maankäytön suunnittelun -maisteriohjelman (Managing Spatial Change) perustaminen. Ohjelmassa on mukana myös yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos ja siinä koulutetaan yhdyskuntasuunnittelun, -tekniikan ja -talouden monitaitoisia asiantuntijoita.

- Koulutamme jatkossakin yhteiskunnan päätöksentekoon ja maankäytön kokonaisvaltaiseen hallintaan kykeneviä luovia ja teknisesti osaavia toimijoita. Yhdyskuntasuunnittelun alalla yhteistyö arkkitehtuurin laitoksen kanssa on suuri mahdollisuus, laitoksen varajohtaja Raine Mäntysalo toteaa.

- Uudistus on historiallisesti tärkeä ja odotettu, muistuttaa Insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Petri Varsta. Laitos vahvistaa sovellusalueen tutkimusta sekä yhdyskunta- ja maankäytön suunnittelun alan yliopistotasoista koulutusta.
 
Maankäyttötieteiden laitoksella on kahdeksan professoria. Henkilökunnan kokonaismäärä on noin 130. Laitoksen nimi on ruotsiksi institutionen för markanvändning ja englanniksi Department of Surveying and Planning.

Laitoksen uudet verkkosivut julkaistaan kevään 2012 aikana. Siihen asti ovat käytössä aiemmat verkkosivut http://maa.aalto.fi/ (Maanmittaustieteiden laitos) ja http://ytk.tkk.fi/ (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus).

Lisätietoja:
Professori Kauko Viitanen
Maankäyttötieteiden laitoksen johtaja 
kauko.viitanen@aalto.fi 
Puh. 050 560 3873

Professori Raine Mäntysalo 
Maankäyttötieteiden laitoksen varajohtaja
raine.mantysalo@aalto.fi 
Puh. 050 512 4525

Voittaneen ehdotuksen on tehnyt hollantilainen Michiel Nijhof. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä AudioDraftin kanssa 11.11.–9.12.2011 välisenä aikana. AudioDraftin ovat perustaneet entiset Aalto-yliopiston opiskelijat. Voittaja saa 3 000 Yhdysvaltain dollarin suuruisen rahapalkinnon.

Voit kuunnella musiikkikappaleen kilpailusivustolla. (audiodraft.com)

Tehtävänä kilpailussa oli luoda 30 sekunnin musiikkikappale, joka vahvistaa ja edistää Aallon identiteettiä muun viestinnän ja visuaalisen ilmeen lisäksi. Musiikkikappaletta voidaan käyttää audiovisuaalisissa materiaaleissa kuten videoissa, tapahtumissa ja esityksissä tai soittoäänenä.

Aalto-yliopisto järjesti äänisuunnittelukilpailun kutsuakseen sidosryhmiään osallistumaan yliopiston identiteetin kehittämiseen. Neljä viikkoa auki ollut kilpailu oli avoin potentiaalisille ja nykyisille opiskelijoille, henkilöstölle, alumneille sekä kaikille muille yliopistosta kiinnostuneille.

Kilpailun tuomaristo: pj. Kim Kuusi, Teoston hallituksen pj., Tapio Hedman, viestintäjohtaja, Kirsi Ihalainen, Sound in New Media -maisteriopiskelija, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Antti Ikonen, lehtori, Sound in New Media, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Hannu Seristö, vararehtori.

Lisätietoja

Markkinointipäällikkö Hanne Haapoja
puh. 040 353 8347

AudioDraft on vuonna 2010 Aalto-yliopiston entisten opiskelijoiden perustama yritys. AudioDraft auttaa yrityksiä ulkoistamaan äänituotantonsa avoimien äänisuunnittelukilpailujen kautta. AudioDraftin yhteisö koostuu yli 15 000 muusikosta ja äänisuunnittelijasta yli 90 eri maasta.

Eeva-Liisa Lehtonen on väitellyt Suomen historiasta Joensuun yliopistossa (nyk. Itä-Suomen yliopisto) vuonna 1994 ja hänet nimitettiin samaan yliopistoon Suomen kulttuurihistorian dosentiksi vuonna 1997. Hänellä on erittäin laaja kokemus yliopistollisen kirjastotoiminnan kehittämisestä ja sen yhteyksistä tutkimukseen ja opetukseen.

- Toivotamme Eeva Liisa Lehtosen lämpimästi tervetulleeksi uuteen tehtäväänsä. Arvostamme suuresti hänen pitkää kokemustaan ja kykyään jatkuvasti uudistaa ja jalostaa yliopistollista kirjastotoimintaa, sanoo rehtori Tuula Teeri.

Lisätietoja:

vararehtori Heikki Mannila
puh. 050 511 2913

Living+-hankkeet pyrkivät parantamaan ihmisten arkea uusilla luovilla ratkaisuilla. Hankkeita toteuttavat sadat aaltolaiset: opiskelijat, opettajat, tutkijat ja alumnit.

– Tavoitteenamme on tuoda esiin Aalto-yliopiston osaamista ja merkitystä elinympäristöjen suunnittelussa. Haluamme myös innostaa opiskelijoitamme ja henkilökuntaamme sekä vahvistaa yliopiston roolia uuden osaamisen ja tiedon välittäjänä, sanoo Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen.

Puurakenteinen paviljonki nousee designpääkaupungin keskeiseksi kaupunkiolohuoneeksi Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon väliselle tontille keväällä 2012. Paviljongin suunnitteluun osallistui 10 opiskelijaa, joista Pyry-Pekka Kantosen ehdotus “Museopolku” valittiin toteutettavaksi. Paviljongissa järjestetään erilaisia tapahtumia kuten työpajoja, päivätansseja, elokuvanäytöksiä ja designkirpputoreja.

EASA Wastelands on vuoden suurin ja kansainvälisin arkkitehtuuritapahtuma. Vuosittain eri maissa järjestettävä arkkitehtiopiskelijoiden arkkitehtuurifestivaali EASA (European Architecture Students Assembly) kutsuu festivaaliosallistujia, niin opiskelijoita kuin suurta yleisöä, pohtimaan yhdessä takapihojen, joutomaiden ja hukkatilojen nykytilaa ja käyttöpotentiaalia. Heinäkuussa 2012 järjestettävä tapahtuma tuo Helsingin Suvilahteen 500 arkkitehtiopiskelija yli 42 maasta ja 240 arkkitehtuurikoulusta ympäri Eurooppaa.

Kaupunginosista kyläyhteisöjä -hanke kannustaa eri kaupunginosien asukkaita yhteisölliseen ja ekologiseen toimintaan. Hankkeeseen valitaan 5-15 pilottikaupunginosaa pääkaupunkiseudun ja Lahden alueelta. Kussakin kaupunginosassa otetaan käyttöön kaupunginosan sisäinen verkkotori, jonka avulla ihmiset voivat ostaa, myydä ja lainata toisilleen tavaroita sekä auttaa toisiaan monin eri tavoin. Hanke toteutetaan yhteistyössä kaupunginosayhdistysten kanssa ja sen teknisenä alustana toimii Aalto-yliopiston OtaSizzle-tutkimusprojektissa kehitetty Kassi-verkkopalvelu.

Base of the Pyramid –hanke edistää kestävien ja käyttäjälähtöisten innovaatioiden syntymistä kehittyville markkinoille, muun muassa Intiassa ja Perussa. ”Base of the Pyramid” on käsitteenä peräisin vaurauden jakautumista kuvaavasta pyramidista, joka havainnollistaa sitä, miten kaksi kolmasosaa maailman väestöstä elää alle 5 dollarilla päivässä. Tutkijat, opettajat ja opiskelijat etsivät yhdessä vähävaraisille markkinoille soveltuvia sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja. Samanaikaisesti pyritään paikallistamaan uusia markkinoita innovaatioista kiinnostuneille suomalaisyrityksille.

Vuoden päätteeksi Helsingin taidemuseo ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu yhdistävät voimansa ja pohtivat Happy End? -näyttelyssä, minkälaisia tulevaisuuksia ihmisille on tarjolla. Onko tuleva elämämme helppoa ja kaunista vai tuhoa ja tragediaa? Alistummeko muiden määräämään kohtaloon vai luommeko koko ihmiskunnalle toisenlaisen mahdollisuuden? Näyttely koostuu kansainvälisten taiteilijoiden ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun oppilaiden teoksista ja teoskokonaisuuksista.

Aalto-yliopiston koko designpääkaupunkivuoden Living+ -ohjelmistoon voit tutustua verkkosivuilla living.aalto.fi