Dipoli on kaikille avoin olohuone

08.11.2017
Milla Rautiainen

Upea Dipoli sai kolmannen elämänsä Aalto-yliopiston päärakennuksena. Tervetuloa tutustumaan!

Valmistuessaan aikansa radikaaleinta suunnittelua edustanut ylioppilastalo, sitten suosittu kongressikeskus ja nyt Aalto-yliopiston ensimmäinen päärakennus. Vuonna 1966 valmistunut Dipoli palvelee jälleen uutta tarkoitusta, aivan kuten arkkitehti Reima Pietilä aikoinaan visioikin.

”Ennen remonttia pääaula oli mahtipontinen tyhjä tila – kuin Finlandia-talon aula.” Näin sanoo Aalto-yliopiston vararehtori ja arkkitehtuurin professori Antti Ahlava, jonka vastuualueeseen kuuluu koko Espoon Otaniemen kampusalueen – Aalto-kampuksen – kehittäminen. Dipolin peruskorjaaminen on iso askel kohti yliopiston yhteistä kampusta. Pian kahdeksanvuotiaalla Aalto-yliopistolla on ensimmäinen päärakennuksensa.

AALTO_Kollaasi1.jpg

Vararehtori Antti Ahlava vasemmalla alhaalla. Muissa kuvissa yksityiskohtia lokakuussa Käpyaulan Dipoli-galleriassa esillä olleesta näyttelystä Living Room.

Tapaamme Ahlavan Dipolin pääsisäänkäynnillä Käpyaulassa. Aiemman mahtipontisuuden ovat kesällä valmistuneessa peruskorjauksessa korvanneet monimuotoisuus, tunnelmallisuus ja ihmiset: vastaanottotiskillä käy jatkuva kuhina, kun taas sitä vastapäätä sijaitsevassa Café Carréssa voi istahtaa kahvin ääreen.

Käpyaula on myös paikka, jossa aaltolaiset voivat esitellä monipuolista osaamistaan ja luovuuttaan uuden Dipoli-gallerian vaihtuvissa näyttelyissä. Uusi päärakennus toimii näyttämönä lukuisille tapahtumille, kuten koko yliopiston yhteisille lukuvuoden avajaisille, joita vietettiin syyskuussa.

”Uusittu Dipoli on kuin valtava huvila, jättimäinen erämaja tai elämää kuhiseva kauppakeskus – tosin ilman kauppoja. Halusimme luoda tilan, jossa aaltolaiset ja kaupunkilaiset sekä yliopiston eri alojen edustajat voivat kohdata, työskennellä ja viettää aikaa yhdessä”, Ahlava kertoo.

”On ollut kiva huomata, että opiskelijat viihtyvät täällä iltamyöhäiseen.”

Aasialaisturistit ovat jo löytäneet paikalle

Kierroksen aluksi kurkistamme sisääntulokerroksen Bistro Tenholaan. Baarin heleänvihreät, tummansiniset ja violetit tuolit ovat Dipolin arkkitehtien Reima ja Raili Pietilän suunnittelemia alkuperäiskalusteita, jotka ovat nekin saaneet remontin aikana uuden elämän.

Baarin mahtipontinen takka vie ajatukset Dipolin valmistumisajankohtaan 1960-luvulle, mutta halot ovat aivan tuoreita: ne on hakattu Dipolin työmaalta.

Dipoli_Tenhola.jpg

Iso takka ja Pietilöiden alkuperäiskalusteet luovat tunnelmaa Bistro Tenholaan.

”Otaniemen-Keilaniemen-Tapiolan alueella työskentelee ja opiskelee tuhansia ihmisiä. Uusittu Dipoli on heidän kaikkien yhteinen olohuoneensa. Uskon tämän ainutlaatuisen ja eksoottisenkin miljöön houkuttelevan kävijöitä myös kauempaa. Esimerkiksi arkkitehtuurista kiinnostuneet aasialaisturistien ryhmät ovat jo lähes jokapäiväinen näky kampuksella.”

Valtavissa nojatuoleissa voi opiskella

Dipoli edustaa orgaanista arkkitehtuuria ja on tunnettu siitä, että rakennuksessa on vain kaksi samanmuotoista ikkunaa. Dipolissa on runsaasti rauhallisia nurkkauksia, joihin on sijoitettu Tuuli Sotamaan suunnittelemia valtavankokoisia nojatuoleja. Niihin voi uppoutua opiskelemaan tai työskentelemään läppärin kanssa aivan omassa rauhassaan.

”Nojatuolit luovat kodikkaan, hauskan, rennon ja hieman surrealistisenkin fiiliksen. On tärkeää, minkälaisen signaalin kalusteet antavat eri tilojen käyttötavoista”, Antti Ahlava selittää.

Sisääntulokerroksessa sijaitsee myös 250 hengen Lumituuli-auditorio, jossa on vuosikymmenten varrella pidetty niin luentoja kuin poliittisia tilaisuuksiakin.

Aalto_Dipoli08_700x400px.jpg

Auditorion sinapinväristen tuolien kuosi on sama kuin 1960-luvulla, mutta päällysteet on uusittu.

Modernia Suomi-eksotiikkaa

”Hieno talo! Onnea!” huikkaa ohi pyyhältävä nainen Antti Ahlavalle, kun nousemme portaita Dipolin toiseen kerrokseen.

Siellä sijaitsee yksi Dipolin uusista helmistä. Metso-ravintolan ikkunoista avautuvassa maisemassa näkee yhdellä vilkaisulla graniittilohkareita, koivuja ja mäntyjä. Tämänkin tilan sisustusta hallitsee valtava takka, jonka äärellä Sotamaan nojatuolitkaan eivät näytä enää niin isoilta.

AALTO_Kollaasi2.jpg

”Tämä on erinomainen valinta, jos haluaa esitellä Suomi-eksotiikkaa kansainvälisille vieraille. Dipolin luonnosta ammentava arkkitehtuuri on ainutlaatuista koko maailmassa eikä kampuksemme tapaisia modernin suunnittelun kokonaisvaltaisia  pyhäköitään ole monia. Dipoli on nyt upeampi kuin vuosikymmeniin – esimerkiksi tähän tilaan oli ahdettu ennen peruskorjausta kolme pientä seminaarisalia ja katossa oli loisteputket.”

Lounasjonoja ja juhlavia illallisia

Metson vieressä on Dipolin varmasti suosituin paikka eli opiskelijoiden ja henkilökunnan Reima-ravintola, joka tarjoilee ruokaa iltaseitsemään saakka.

Vilkkaimpaan lounasaikaan ruokailijoiden jono voi ulottua alakerran Käpyaulaan saakka, joten remontissa keittiöstä salin puolelle lohkaistu lisätila tuli todelliseen tarpeeseen. Fazerin pyörittämään yhteensä viiden ravintolan ja kahvilan kokonaisuuteen kuuluu myös Reima Café, josta voi napata vaikkapa aamiaista tai salaattilounaan.

Dipolin koosta kertoo, että ravintoloiden lisäksi kakkoskerroksesta löytyy kokonainen juhlasali lämpiöineen. Luolamaisessa salissa on tilaa jopa 2 000 juhlijalle. Tilaa kiertää parvi, jota reunustaa ekspressionistinen kaide. Kun salissa järjestetään vaikkapa illallistilaisuus, vieraat istuutuvat Suomen tunnetuimman tuolisuunnittelijan Yrjö Kukkapuron varta vasten Dipoliin suunnittelemilla tuoleilla. 

”Ylioppilaskunta järjestää täällä tulevana itsenäisyyspäivänä isot juhlat. Silloin moni alumnimmekin pääsee ensimmäistä kertaa katsomaan, kuinka entinen ylioppilastalo ja kongressikeskus on saanut jälleen uuden elämän”, Antti Ahlava paljastaa.

Nykypäivän radikalismia

Antti Ahlava johdattaa meidät Luolamies-nimellä tunnettuun tilaan. Aiemmin muun muassa ravintolana ja strippibaarina tunnettu sali on nykyään Aalto-yliopiston johdon tukikohta.

Aalto_Dipoli17_700x400px.jpg

Yliopiston palvelujen työntekijöitä on päärakennuksessa kaikkiaan 145.

”Toimistotilat remontoitiin moderniksi monitilaympäristöksi vastaamaan nykypäivän työelämän tarpeita. Valtaosalla ihmisistä ei ole omia työpisteitä huoneista puhumattakaan. Neuvottelutiloja ja erilaisia vetäytymistiloja on sen sijaan runsaasti.”

Dipoli oli valmistuessaan vuonna 1966 todella radikaali. Kesällä valmistuneessa remontissa ikoninen rakennus ”uudelleenradikalisoitiin”, kuten Antti Ahlava asian ilmaisee. Nyt kaikkialla talossa ihmisten on helppo kohdata toisiaan ja tilat palvelevat monia erilaisia tarkoituksia.

”Reima Pietilä sanoi aikoinaan, että Dipoli ei ole koskaan valmis. Tämän talon olemukseen kuuluu, että se on ajaton ja kehittyy koko ajan.”
 

Näin Dipolista tuli Aalto-yliopiston päärakennus
  • Reima Pietilän ja Raili Paatelaisen suunnittelema Dipoli valmistui vuonna 1966 ja toimi pitkään Teknillisen korkeakoulun ylioppilastalona. Sittemmin Dipolin päärooli oli toimia vuosikymmenien ajan kokous- ja kongressikeskuksena. Aiemmin Dipoli oli remontoitu vain kerran, 1980-luvulla.
     
  • Pari vuotta kestänyt 11 000-neliöisen rakennuksen peruskorjaus valmistui kesällä 2017.
     
  • Remontissa palautettiin monia tiloja alkuperäiseen asuunsa: suljettuja porraskäytäviä ja peitettyjä kattoikkunoita avattiin sekä turhia väliseiniä kaadettiin.
     
  • Talon seitsemän takkaa kunnostettiin. 1980-luvulla asennettu kiiltävä graniittilattia hiottiin mattapintaiseksi paremmin kokonaisuuteen soveltuvaksi. Osa valmistumisen jälkeen maalatuista betoniseinistä palautettiin alkuperäiseen asuunsa.
     
  • Ilmastointi ja lämmitysjärjestelmä uusittiin: rakennuksen lämmöntarpeesta noin 50 prosenttia katetaan nyt maalämmöllä.

 

Kuvat: Tuomas Uusheimo (ylin kuva) ja Kimmo Räisänen.

 

 

 

Aiheet