Muutoksentekijöitä kouluttamassa

08.05.2017
Johanna Lassy

Professor of Practice Niina Nurmi tietää, miten uutta syntyy. Tarvitaan eri alojen osaajista koostuva tiimi, joka tuntee olonsa turvalliseksi.

"Monialaisten tiimien riski epäonnistua on suuri”, kuvaa Professor of Practice Niina Nurmi.

Voi olla, etteivät eri aloilta tulevat ihmiset löydä yhteistä kieltä, eikä projektiin varattu aika riitä jaetun maaperän etsimiseen. Tyhmille kysymyksille saatetaan nauraa tai tiimiläisiä pelottaa avata suunsa. Mitään uutta ei synny.

”Mutta kun monialainen tiimi onnistuu, potentiaali läpimurtoinnovaatioihin on suuri”, Nurmi sanoo. Tämän vuoksi ihmisiä eri taustoista kannattaa tuoda yhteen, riskin uhallakin.

IDBM yhdistää Aallon alat

Organisaatiopsykologiasta väitellyt Niina Nurmi tietää, miten eri alojen edustajista koostuva tiimi saadaan irti lähtökuopistaan.

”Olen aina ollut kiinnostunut siitä, milloin ihmiset ovat parhaimmillaan.”

Nurmi vetää Aalto-yliopiston IDBM-maisteriohjelmaa (International Design Business Management), jossa tekniikan, talouden ja muotoilun osaajat tulevat yhteen. Nurmi on työskennellyt Aallossa yli kymmenen vuotta tutkien organisaatioita.

”Olen ollut aina monialaisissa tiimeissä, joiden yhteistyökumppaneina on ollut esimerkiksi lääkäreitä”, Nurmi kuvaa. Välissä hän vietti useita vuosia Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa tutkijatohtorina.

Monialaisuuden nimeen vannotaan nykyään monissa yhteyksissä, mutta suomeksi se on terminä Nurmen mukaan haastava.

”Englanniksi monialaisuutta kuvaa paitsi sana multidisciplinary, myös interdisciplinary. Monialaisuus voi siis tarkoittaa sitä, että eri alojen ihmiset tekevät töitä paitsi rinnakkain, mutta toisaalta myös peräkkäin”, Nurmi kuvaa.

IDBM-opinnoissa tiimiytyminen alkaa opintojen ensimmäisestä päivästä. Viime syksynä ryhmä aloitti lukuvuotensa pystyttämällä pop-up-ravintolan Helsingin Teurastamolle yhden illan ajaksi osana luovan ryhmätyön kurssiaan. Ryhmä konseptoi, kokkasi ja tarjoili kolmen ruokalajin illallisen. Samalla tutkittiin yhteisön syntymistä sekä kulttuurieroja.

Lainalaisuudet tunnettava

IDBM-opintoja ohjaa niin sanottu T-malli. Oman alan kandiopinnoista omaksuttu osaaminen valjastetaan maisterivaiheessa monialaiseen tekemiseen.

Ohjelmaan valituista noin puolet tulee ulkomailta. Valinta tehdään hakijoiden akateemisten edellytysten ja motivaation perusteella.

”Omaan alaan liittyvät lainalaisuudet pitää tuntea, jotta syntyy hyvät edellytykset monialaiselle tekemiselle”, Nurmi sanoo.

”Myös ohjelman vetäjien tiimi on monialainen, eli painiskelemme itse samojen asioiden kanssa”, hän toteaa nauraen.

Yhteinen maaperä

Hyvä ilmapiiri on ensiarvoisen tärkeää, jotta monialainen tiimi voi onnistua.

”Tiimiläisillä pitää olla niin vahva turvallisuuden tunne, että he uskaltavat kysyä tyhmiä. Lisäksi eri alojen asiantuntijoiden on oltava valmiita vastaamaan oman alansa peruskysymyksiin. Arvostavasti ja kunnioittavasti”, Nurmi kuvaa.

Hyvän ilmapiirin synnyttämisen lisäksi on varattava aikaa yhteisen maaperän etsimiseen.

”Epäonnistumisen riskit hallitaan sillä, että panostetaan yhteisen kielen synnyttämiseen ja yhteiseen ymmärrykseen.”

Nurmen mukaan ryhmässä kannattaa etsiä analogioita sellaisista asioista, jotka ovat kaikille tuttuja, kuten luonto tai historia. Ja epäonnistumisen on oltava sallittua.

Nurmi mainitsee hyvänä esimerkkinä teknologiajätti Googlen tiimeilleen järjestämät ”ahdistusjuhlat”, joissa jokainen saa kertoa muille, mikä tekeillä olevassa projektissa huolestuttaa. Tämän jälkeen ahdistuksenaiheet pisteytetään ja niistä keskustellaan.

Avaintekijänä on Nurmen mukaan avoin vuorovaikutus.

”Negatiivisilla asioilla on valtaa niin kauan, kunnes ne sanoitetaan ja niihin keksitään ratkaisu.”

Keskiössä kysymys ”miksi”

Kahden vuoden IDBM-opintoja rytmittävät yrityksiltä tulevat muotoiluhaasteet.

Opiskelijat voivat esimerkiksi suunnitella jollekin uudelle palvelulle konseptin tuottamalla siitä prototyypin ja miettimällä sille liiketoimintamallin ja strategian.

”Oppisen kannalta rikas dialogi on hedelmällistä. Havahtuu, että hei, tätähän voi katsoa noinkin!”

Designajattelu on lähtökohtaisesti avarakatseista. Kaiken tekemisen keskiössä on asiakaslähtöisyys ja kysymys ”miksi”.

”Yritykset pohtivat esimerkiksi, miten ne voisivat hyötyä vaikkapa tekoälystä. Tässä kohtaa opiskelijamme yleensä kysyvät, miksi. Miksi asiakas ylipäätään tarvitsee tekoälyä johonkin tuotteeseen”, Nurmi kuvaa.

Designajattelu vaatii muutosta

IDBM-ohjelman kulttuuriin kuuluva designajattelu voimistuu myös yritysmaailmassa. Muotoilun on aiemmin nähty liittyvän tuotteiden tai palveluiden muotoiluun. Nyt se tulee mukaan esimerkiksi strategiatyöhön ja organisaation suunnitteluun.

”Nyt designataan jo tiimejä, kun mietitään, keitä tuodaan yhteen”, Niina Nurmi sanoo.

IDBM-ohjelman käyneet ovat Nurmen mukaan muutoksentekijöitä omissa organisaatioissaan. Designajattelun omaksuminen osaksi prosesseja vaatii muutosta, ja juuri siihen IDBM-ohjelman opiskelijat koulutetaan.

”IDBM-identiteetti heijastuu pitkälle työelämään. Valmistuneet maisterit työllistyvät hyvin ja sijoittuvat designintensiivisiin tehtäviin esimerkiksi konsulteiksi, tuote- tai palvelukehitykseen sekä yrittäjiksi.”

 

Huippuyliopistosta tarttuivat mukaan teesit:

 

1. Kysy! Stanfordissa on erityistä yhteisön tuki. Siellä kaikkea voi ja pitää kysyä. Suomessa tekeminen on itsenäisempää.

2. Keskustele! Keskustelukulttuuri on Stanfordissa rikasta. Erilaisia ajatuksia uskalletaan tuoda pöytään. Niitä myös odotetaan ja sitä, että olet kova tekemään töitä.

3. Tuota ensimmäinen versio vikkelästi! Prototyypin tai luonnoksen on synnyttävä nopeasti.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 19 huhtikuussa 2017.

Kuva: Jaakko Kahilaniemi.