Yrittäjän mieli

17.10.2016
Terhi Hautamäki

Millainen on yrittäjähenkinen ihminen, ja voidaanko sellaisia yliopistossa luoda?

Joskus liikeideaa ei tarvitse erikseen metsästää. Martim Goisin tapauksessa se tuli konkreettisesti iholle, tai oikeastaan tyttöystävän iholle.

Kauppakorkeakoulusta pian valmistuva Gois oli tehnyt kandivaiheen opintonsa San Diegossa Yhdysvalloissa ja matkusteli sen jälkeen pari kuukautta Aasiassa tyttöystävän kanssa.

Syksyllä 2013, matkalta palattuaan, tyttöystävä huomasi pieniä punaisia jälkiä ihollaan: luteiden puremia. Goisilla puremia ei ollut, mutta tyttöystävä ei saanut mielenrauhaa, ennen kuin Gois oli tilannut tuholaistorjunnan tarkastamaan omankin asuntonsa.

”Turhauduin siihen, miten yritys hoiti ongelman. Tuholaistorjunta tuli väärään aikaan eikä kertonut varotoimenpiteistä. Asiakaspalvelu oli aika heikkoa”, hän kertoo.

Jos hän olisi ollut asunnon omistaja, häntä olisi harmittanut, että asunto myrkytettiin varmuuden vuoksi ilman tietoa, oliko luteita vai ei.

Ongelmanratkojalle kehkeytyi heti ajatus: tämän voisi tehdä paremmin.

Opiskelija saa kokeilla rauhassa

Luteet ovat kasvava vitsaus ympäri maailman. Matkustelu levittää niitä, mutta ongelmana on myös luteiden kehittämä vastustuskyky torjunta-aineille.

”Kun kymmenen vuotta sitten torjuntaan meni tyypillisesti 1–2 viikkoa, nyt siihen kuluu keskimäärin 3–6 viikkoa”, Gois kertoo.

Mitä pidempään luteet muhivat kodissa, sitä todennäköisemmin ne lähtevät leviämään naapuriin tai vaatteiden välityksellä. Häpeä viivyttää ongelman hoitamista.

Gois alkoi tutkia aihetta aluksi netissä ja selvitti, kuinka luteita hävitetään lämmöllä. Hän aloitti Aalto-yliopiston PDP- eli tuotekehityskurssin ja ehdotti oman tiimin työksi luteiden tuhoajaa.
Arkisesta ongelmasta syntyi Luteiden Torjunta Helle, jota Gois liikekumppaneineen pyörittää Aalto Design Factorysta käsin.

Kun luteiden valtaaman tilan lämmittää puhalluskalustolla vähintään 52 asteeseen, luteet munasta aikuiseen kuolevat saman päivän aikana eikä patjoja ja kalusteita tarvitse hävittää. Torjunta-aineilla käsittelyn joutuu aina uusimaan.

Hyppy rahoitusalalta ”tosielämän ghostbustersiksi” tuntui ensin hullulta idealta, mutta Gois kokee sen luontevaksi jatkoksi aiempaan aktiivisuuteen. Hän on toiminut dj:nä, järjestänyt klubeja toiminimellä ja sanoo olleensa aina yrittäjähenkinen.

Yliopisto-opiskelu antoi mahdollisuuden kokeilla ja testailla.

”Opiskelun ohessa olen pystynyt rauhassa oppimaan asioita ja tekemään virheitä, eikä yrittäjäksi hyppäämisen riski ole tuntunut niin suurelta.”

Illustration: Kalle Kataila

Insinööri on jo melkein yrittäjä

”Nämä 10 piirrettä tekevät yrittäjän”. ”20 yrittäjän tärkeintä ominaisuutta”.

Kasvuyrittäjyyden apulaisprofessori Mikko Jääskeläinen pohtii yrittäjyyden tukemista ja edellytyksiä päivittäin. Hän on nähnyt lukuisia listoja, joissa julistetaan, millainen on yrittäjä.
Mutta sellaista listaa ei oikeasti ole. Psykologisissa tutkimuksissa ei ole löytynyt erityisen selviä yrittäjän piirteitä, ei edes riskinottohalussa.

Jonkinlaista proaktiivisuutta, optimismia, aktiivista havainnointia yrittäjyyteen liittyy, mutta usein voi olla, että sopiva elämäntilanne tekee ihmisestä aktiivisen optimistin.

”Enemmän kuin persoonasta, nämä piirteet kertovat siitä, millainen kukin sillä hetkellä on”, sanoo Jääskeläinen.

Jääskeläisen työsarkana on yrittäjyyden kehittäminen yliopisto-opintojen luontevaksi osaksi. Tai voi puhua laajemmin yritteliäisyydestä – ajattelun ja tekemisen tavasta, jota tarvitaan millä tahansa työuralla.

Startup- ja kasvuyrittäjistä on tullut tämän päivän sankareita. Jääskeläinen pohtii, että joillekin nuorille haave yrittäjyydestä tulee jopa ennen sitä, mitä yrittäjänä käytännössä tekisi.

Kaiken yrittäjyyden peruspilari on kuitenkin oma osaaminen. Osaaminen määrittää mahdollisuudet. Siksi suurin asia, mitä yliopisto voi tehdä yrittäjyyden tukemiseksi, on olla yliopisto. Siis sivistää ja kouluttaa ihmisiä omilla aloillaan.

”Esimerkiksi diplomi-insinööri on jo 90-prosenttisesti yrittäjä. Häntä kiinnostaa, miten asiat toimivat ja miten ne voisivat toimia paremmin.”

Mahdollisuuksien havaitsemista

Yliopisto ei voi pakottaa opiskelijasta yrittäjää, eikä sen tarvitse. Se voi kuitenkin kannustaa havaitsemaan mahdollisuuksia.

Aalto Ventures Program on 25 opintopisteen sivuaineohjelma, jossa simuloidaan yrittäjyyttä, kehitetään prototyyppejä, kuunnellaan mentoreita ja opitaan testailevaa työtapaa.
Kaikkeen opetukseen liittyy ihanteellisesti Jääskeläisen sanoin ”salakavalampaa voimauttamista”.

Insinööriopiskelija ei kyllästy puhumaan siitä, miten hänen kurssilla kehittämänsä laite toimii. Mutta häntä voi kannustaa esittämään ideansa siitä näkökulmasta, kuka tätä laitetta käyttää, kannattaisiko tuotekehittelyyn käyttää puoli vuotta, kuinka se rahoitettaisiin ja millaisella organisaatiolla sitä voitaisiin valmistaa.

”Jos yliopistossa tottuu ajattelemaan tällä tavoin, yrittäjäksi ryhtyminen ei ole valtava loikka, vaan enemmänkin sarja pieniä askeleita”, Jääskeläinen sanoo.

Aalto Entrepreneurship Societyn, Startup Saunan ja vastaavien yhteisöjen vertaistuki niin ikään normalisoi yrittäjyyttä, viestittää, mihin yliopistosta voi päätyä.

”Yrittäjäksi ryhtymiseen kuuluu aina epämääräisyyden tunne, etsimistä ja hakemista. Vertaistuki auttaa ymmärtämään, että tämä kuuluu asiaan”, Jääskeläinen sanoo.

Illustration: Kalle Kataila

Ei kaikkea kantapään kautta

Millainen on yrittäjän mieli: uteliaisuutta, kyseenalaistamista, ennakkoluulottomuutta ja toisten osaamisen arvostamista. Ja kärsivällisyyttä.

Juuri viimeksi mainittuun nuori yrittäjä usein kaipaa kokeneen tukea.

”Monella on tarve päästä kauhean nopeasti eteenpäin. Kun sparraan aloittavia yrittäjiä, joudun lähes kaikille sanomaan, että tämä kestää sitten pidempään kuin kuvittelit”, toteaa sarjayrittäjä, hallitusammattilainen ja konsultti Kaija Pöysti.

Kaija Pöysti kuuluu Aallossa syntyneen Startup Saunan perustajajäseniin ja valmentajiin. Halu sparrata uusia yrittäjiä juontaa omista kokemuksista.

Pöysti aloitti opintonsa vuonna 1978 ja perusti ensimmäisen yrityksensä parikymppisenä. Hänen nuoruudessaan yliopiston ja yhteiskunnan ilmapiiri ei kannustanut yrittäjyyteen. Pöystillä oli sentään keskimääräistä paremmat lähtökohdat, koska hänen isänsä oli yrittäjä ja hän oli kasvanut yrittäjyyden arkeen.

Jo tuolloin hän näki, kuinka tärkeää on se, että on joku, jonka kanssa voi pallotella ideoita.

”Asiat pitää oppia itse, mutta ihan kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta.”

Ihmisessä syttyy oivallus

Sparraaminen voi tarkoittaa monia asioita kertatapaamisesta systemaattiseen liikeidean kehittämiseen ohjelmien ja yrityskiihdyttämöjen kautta.

”Yleensä sovitaan ensin tunnin tapaaminen, istutaan alas ja katsotaan, miten kemiat kohtaavat. Tämä on inhimillistä toimintaa, jossa ajatusten yhteensopivuus on tärkeää”, Pöysti sanoo

Joskus liikeidea on hyvä, mutta Pöysti kokee, että hänellä ei ole siihen mitään annettavaa. Silloin hän voi vinkata sparrattavalle muita kontakteja.

”Joskus kuulee aloittavan yrittäjän valittavan, että hänen sparraajansa ei myynyt yrityksen tuotetta tai esitellyt häntä kenellekään. Mutta jos asiasta ei ollut puhetta, ei sparraaja voi tietää, mitä yrittäjä haluaa. Molempien on tärkeää kertoa, mitä he sparraukselta odottavat.”

Sparraus on joskus kokemusten jakamista ja vielä useammin sitä, että sparraaja kysyy ja kysyy, paljon kysymyksiä.

Hienoimpia hetkiä Pöystille ovat ne, kun näkee, että ihmisessä syttyy uusia oivalluksia.

”On aina hienoa, kun sparrattava sanoo ’minulle tuli tästä monia ajatuksia mieleen’. Se tarkoittaa, että hänen silmänsä avautuivat uusille asioille, ja hän keksi itse uutta.”

Kalle_Kataila_sompa_zebra_700x400.jpg

Yrittäjyys luo uutta yrittäjyyttä

Yrittäjänä kehittyy havaitsemaan uutta. Martim Gois toteaa, että maailmaa ei tarvitse mullistaa kerralla, eikä ensimmäisen bisneksen ole pakko olla skaalautuva kasvuyritys.

Yhtä hyvin voi aloittaa perinteisemmästä liiketoiminnasta, havainnoida alan ongelmia ja luoda edelleen uutta.

Goisille kävi näin. Torjuntafirmalta pyydetään usein tarkastuksia hotelleihin, joille luteet ovat iso mainehaitta. Tarkastuskäynnit ovat kuitenkin tehoton ja epävarma tapa huolehtia luteettomuudesta.

Siksi Goisilla ja liikekumppanilla on työn alla monitorointijärjestelmä, joka ajaa luteen tiettyyn paikkaan ja tunnistaa sen sensoreiden avulla.

Jos kaikki menee hyvin, syntyy kansainvälisesti markkinoitava sovellus ja skaalautuvaa kasvuyrittäjyyttä. Ja sen jälkeen ehkä jotain aivan muuta.

”Näen elämäni projekteina. Tämä on ensimmäinen projektini, ja seuraavat voivat olla ihan muuta. Sen tiedän, että haluan painia isojen ongelmien kanssa ja tehdä asioita, jotka jättävät positiivisen jäljen tähän maailmaan”, Martim Gois sanoo.

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 17 (issuu.com) lokakuussa 2016.

Artikkelin kuvat ovat Kalle Katailan sarjasta Landscapes and Contemplations, joka tarkastelee maisemaa ja meditaatiota. Kalle Kataila on helsinkiläinen valokuvaaja, joka on valmistunut taiteen maisteriksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2013. Hänen teoksiaan on lukuisissa taidemuseoissa ja kokoelmissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Kataila kuuluu maineikkaaseen Helsinki School -ryhmään, ja hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla maailmaa.