Ikuinen yrittäjä

12.05.2016

Risto Siilasmaa toivoo yrittäjyyden renessanssin auttavan Suomea pulassa.

Kun Risto Siilasmaa perusti parikymppisenä teekkarina tietoturvayhtiön, startup-buumista ei osattu edes haaveilla.

F-Securen aulassa risteilee ihmisiä älypuhelimet korvilla. Yhtiön perustaja ja suurin osakkeenomistaja hörppää kahvia ja kertoo hymyillen yhdestä uransa kohokohdasta, aivan erityisestä faksista.

”1990-luvun alussa virukset olivat vielä aika tuntematon asia, joten monet yritykset uskoivat meidän kauppaavan hyödytöntä plaseboa. Tietoturvatuotekauppa oli siksi kovaa hommaa, jokainen asiakas piti tavata ja vakuuttaa tarpeesta sekä ratkaisusta. Kun sitten saimme faksilla tilauksen yritykseltä, josta emme olleet koskaan kuulleetkaan, tajusin, että tästä saattaisi tulla jotain – meidän ei tarvinnut myydä, vaan asiakkaat halusivat ostaa”, Risto Siilasmaa muistelee F-Securen alkuvuosia.

Siilasmaa innostui tietokoneista jo koululaisena, ja yrittäjähenkeä hänestä on löytynyt aina. Koulupäivien päätyttyä hän paiskoi töitä ruokakaupassa, koodasi pelejä Commodore 64:lla ja kirjoitti juttuja ensimmäisiin suomalaisiin tietokonealan lehtiin. Vuonna 1985 Siilasmaa aloitti tuotantotalouden opinnot ja teki samalla konsulttitöitä yrityksille, jotka olivat siirtymässä pc-koneiden ihmeelliseen maailmaan.

”Yhden harjoitustyön aihe oli yrityksen perustaminen ja perustamislomakkeiden täyttäminen. Me vain palautimme opiskelukaverini kanssa paperit opettajan lisäksi Patentti- ja rekisterihallitukselle”, hän nauraa.

Asiakkaat olivat tyytyväisiä, eikä yrittäjän aika pian riittänyt kaikkeen, joten Siilasmaa pääsi palkkaamaan lisää ihmisiä; ensin konsulteiksi ja pian myös tuotekehitykseen tekemään maailman markkinat valloittavia pakettiohjelmistoja.

”Moni ei varmaan muista, että siihen aikaan Suomi oli aikamoinen takapajula, jossa ei ollut ainuttakaan kansainvälistä ohjelmistoyritystä, ja ulkomaisia omenoitakin sai myydä vain tiettynä aikana vuodesta. Siksi oli mieletöntä päästä koodaamaan jotain sellaista, jota käytettiin kaikkialla maailmassa. Enkä ikinä unohda, miltä tuntui käydä ensimmäisen kerran toimistollamme Piilaaksossa ja nähdä siellä F-Securen kyltti Applen ja Oraclen kaltaisten jättiläisten rinnalla.”

Pois poteroista

Siilasmaa jätti toimitusjohtajan tehtävät vuonna 2006, mutta sanoo olevansa ikuinen yrittäjä.

”Yrittäjyys on minulle elämäntapa ja -asenne”, hän painottaa.

”Se ei ole poteroista toiseen huutelua ja taktikointia, vaan yhteisten vahvuuksien varaan rakentamista ja kauas katsomista. Ennen kaikkea yrittäjyys on minusta vastuunkantoa; sitä, ettei sivuuteta ongelmia ja jätetä niitä muiden ratkottaviksi.”

Hyvä esimerkki on Nokia. Kun Siilasmaa ryhtyi yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi, Nokia keikkui konkurssihuhujen pyörteissä ja teki merkittävää liiketappiota. Reilussa kolmessa vuodessa se on 20-kertaistanut liiketoimintansa arvon ja noussut jälleen takaisin Suomen arvokkaimmaksi yritykseksi. Miten se on mahdollista?

”Ensimmäinen askel oli myöntää tosiasiat ja toinen analysoida tarkkaan mahdolliset uudet polut ilman, että joitain suljettiin pois vain siksi, etteivät ne miellyttäneet kaikkia. Ja sitten teimme aivan julmetusti töitä. Nyt samaan pitäisi pystyä Suomessa. Se ei ole helppoa eikä kivutonta, mutta meidän pitää miettiä, mikä on pitkässä juoksussa paras vaihtoehto kokonaisuuden kannalta sen sijaan, että jämähdetään kysymykseen siitä, voiko työpäivää pidentää viidellä minuutilla”, hän puuskahtaa.

Rohkeita päätöksiä tarvittaisiin muun muassa korkeakoulutuksen laadun takaamiseksi. Siilasmaasta viiden miljoonan asukkaan maassa ei ole järkevää antaa kaikkien tehdä kaikkea ja yrittää jakaa yhä pienenevää kakkua kristillisesti tasan.

”Ilman selkeää työnjakoa, profiloitumista ja parhaisiin panostamista kaikki menettävät.”

Suomi = Sibelius ja Slush

Siilasmaa on aktiivisesti mukana ainejärjestönsä alumnitoiminnassa ja puheenjohtajana Aallon varainhankintakampanjan hallituksessa, koska kokee sen velvollisuudekseen – ja haluaa muuttaa asioita. TKK:ssa hän turhautui siihen, ettei opiskelijoiden vahvuuksien löytämiseen ja tukemiseen kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

”Siitä on otettu iso harppaus eteenpäin”, hän kiittää.

”Minä haluan olla mukana tekemässä tästä niin hienoa yhteisöä, että jokainen aaltolainen haluaa olla sen toiminnassa mukana läpi elämänsä.”

Hyvää työtä on tehty Siilasmaan mielestä esimerkiksi yritysyhteistyön lisäämisessä. Saavutuksista yksi on silti hänelle ylitse muiden.

”Yliopisto loi vauhdilla puitteet yrittäjyystoiminnalle ja jätti sitten fiksusti opiskelijansa rauhaan viemään sitä omalla draivillaan eteenpäin. Tulokset ovat huikeat: puolet suomalaisten yliopistojen piirissä syntyneistä yrityksistä tulee Aallosta, ja Slushista on kasvanut Sibeliuksen kaltainen symboli, joka on tehnyt Suomi-kuvalle enemmän kuin yksikään valtion hanke ikinä”, hän kiittelee ja sanoo, että Aallon ekosysteemissä olisi potentiaalia paljon enempäänkin.

”Pääkaupunkiseudusta olisi mahdollista rakentaa ei vain Suomen, tai Baltian ja Pohjoismaiden, vaan koko Pohjois- ja Keski-Euroopan yrittäjyyskeskus, jos asiat saadaan loksahtamaan hyvin paikalleen. Tähän tarvitaan ennakkoluulottomuutta kaupungeilta, valtiolta ja Aallolta.”

Yrittäjyyden renessanssista syntyy Suomelle uusia bisnesmahdollisuuksia – jos sen vain annetaan tapahtua. Tarkkaa visiota ei Siilasmaasta tarvita; edellytyksiä ja vapautta toimia kylläkin. Näin voidaan yhdessä kokeilla erilaisia asioita, hylätä nopeasti toimimattomat ja keskittyä tekemään hyviksi havaittuja.

”Tekohengitys ei kannata: mitä nopeammaksi saamme epäonnistumisista luopumisen syklin, sitä nopeammin joukosta löytyy asioita, jotka menestyvät isosti ainakin hetken aikaa tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa.”

Triljoonien kakku

Siilasmaa on ahkera sijoittaja ja seuraa tiiviisti suomalaisia startuppeja. Lupaavimpien joukkoon hän listaa esimerkiksi ruoan tilaus- ja kotiinkuljetuspalvelu Woltin, finanssitiedon hakukone Alphasensen, jätteidenkuljetuksen digitalisoineen Enevon ja Alibaballe logistiikan tietojärjestelmäratkaisuja tarjoavan Youredin. Kaikkia yhdistää se, että ne ovat tehneet digitalisaatiosta bisnestä, joka ei tunne rajoja.

Jaettava kakku on muhkea. Maailman talousfoorumi on laskenut, että digitalisaatio voi seuraavien vuosikymmenien aikana tuoda maailman bruttokansantuotteeseen 100 triljoonaa dollaria lisää. Käytännössä se tarkoittaa, että lähes kaikesta low tech -liiketoiminnasta tulee high tech -bisnestä.

”Sellaista alaa ei kohta olekaan, jossa digitalisaatiolla ei olisi merkittävää roolia kilpailukyvyn luojana. Ajatellaan nyt vaikka roskapöntöt digitalisoinutta Enevoa. Sen ansiosta jäteautot voivat optimoida reittinsä, jolloin vältytään ilman kuljettamiselta. Kunnallisessa jätehuollossa on saavutettu jopa 60 prosentin säästöjä ja samalla asukkaat ovat tyytyväisiä, kun heidän ei tarvitse katsella pursuilevia biojäteastioita. Samaa ilmiötä hyödyntävät Airbnb:n ja Uberin kaltaiset jättiläiset: otetaan tyhjä kapasiteetti sinne, jossa sille on tarvetta, Siilasmaa sanoo ja toivoo joustavuuden ulottuvan koko yhteiskuntaan. Kaiken kukkuraksi ympäristömme säästyy, kun resursseja ei hukata nykyiseen tapaan.

”Se, miten nopeasti saamme siirrettyä osaamisemme ja resurssimme uuden tekemiseen, voi olla tulevaisuutemme kannalta ratkaiseva asia.”

 

Teksti Minna Hölttä
Kuva Jaakko Kahilaniemi

Artikkeli on alun perin julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 16.