Ekologinen jalanjälki yliopiston haasteena
21.2.2011
Kestävä kehitys on ihmisten yhteinen aarrekartta omasta tulevaisuudestaan. Sen taustalla on huoli luonnon kestävyydestä, luonnonvarojen järkevästä käytöstä, tasa-arvon toteutumisesta, etiikasta ja moraalista. Kestävä kehitys kuuluu kaikille, myös yliopistoihin.
Kestävän kehityksen konkreettiset talkoot alkavat usein erillisistä toiminnoista, kuten kopiopaperin vähentämisestä, hissiajelun välttämisestä, joutsenmerkin käytöstä ja yleisten kulkuneuvojen käyttämisestä työmatkaliikenteessä. Yliopiston toiminnassa kestävän kehityksen periaatteiden integrointi vie asioita suoraan tutkimukseen ja opetukseen.
Kestävää energiatutkimusta
Kestävän kehityksen energiatukimus kytkeytyy suoraan ilmastonmuutoskysymykseen. Maailma haastaa tutkijoita pohtimaan energian ja luonnonvarojen käytön kestävää kehitystä, jossa suurimpana haasteena välkkyvät ilmastonmuutos ja ilman
CO2 –pitoisuuden nousu.
Jos ilmakehän hiilidioksidimäärien tulisi olla 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä 1990 tasosta, ja 2050 mennessä 80 prosenttia, kuten EU:n SET-plan edellyttää, tutkijoilla on jo todellinen kiire löytää keinoja sen toteuttamiseen.
Lähitulevaisuuden intensiivisen tutkimuksen kohtia ovat tuuli, aurinko, CCS, älykkäät verkot (gridit) biopolttoaineet, ydinvoima ja älykkäät kaupungit, hiilen talteenotto, uudet aurinkovoimalat, maalämpövoima, aaltovoima ja vety ja kaikkein kauimpana EU:n aikahorisontissa häämöttää fuusiovoima.
Biopolttoaineiden käyttöönotto on tuonut myös tehokkaasti esiin, miten monimutkaisista ja keskenään kilpailevista tekijöistä energiatuotannossa voi olla kysymys. Ilmakehän tasapaino, kilpailu ruoasta ja lähienergian saannista, lääkkeistä ja rakennusmateriaaleista eivät aina tue toisiaan.
Vastuullista liiketoimintaa, yhdyskuntasuunnittelua ja tietotekniikkaa
Liiketoimintaan sovellettuna kestävän kehityksen periaatteet voivat puolestaan haastaa maailman luonnonvarojen käytön lisääntymisen. Kokonaan uudenlaisia palveluinnovaatioita kehittelemällä voitaisiin tehostaa materiaalien ja energian käyttöä. Ekologisten ongelmien ympärille saisi syntymään monenlaista innovaatiotoimintaa, kohteina ilmastonmuutos, luonnonvarojen riistokäyttö, degrowth, kestävät liikemallit ja teknologia.
Kyse on ekotehokkaista ja tarvesuuntautuneista palvelukonsepteista, jotka eivät niinkään tähtää tiettyyn tuotteeseen, vaan tarpeen selvittämiseen. Samalla haastetaan kuluttajan ”onnellinen omistajuus”, ja tuodaan esiin sosiaalisesti kestävän kehityksen merkitys elämän laatuun ja hyvinvointiin.
Kestävän kehityksen ajatusta soveltava yhdyskuntasuunnittelu tuottaa muun muassa työkaluja, joissa monimutkainen suunnittelukieli kohtaa puhutun kielen ja välittää tietoa kumpaankin suuntaan ja tutkimusteoria ja tietotekniikan osaaminen ja suunnittelu synnyttävät asiantuntijoiden ja asukkaiden kohtaamispintoja, ”Trading Zoneja”.
Maapallon pelastajana pidetty digitalisaatio ja yhä kehittyvä tietotekniikka vähentävät toki energiakäyttöä, matkustamista, tuottavat parempaa logistiikkaa, älykkäitä rakennuksia, parempaa tuotantotekniikkaa, ruoantuotantoa jne.
ICT-tutkimuksen haasteena onkin kehitys, jossa kaikki koko ajan haluavat lisää digitaalisia palveluja, digitaalisia sisältöjä ja kaikkea kivaa netistä, kaikkialla. Arviot ja ennusteet lupaavat eksabittikaupalla lisäystä maailman bitinkulutuslukuihin.
Tarvitaankin melkoisesti lisää energiaa, jotta kasvava määrä palvelimia, turvatekniikkaa, reitittimiä, päätelaitteita ja radiovastaanottimia yms. kyetään pitämään toiminnassa. Tutkijoilla riittää siten puuhaa myös tietoteknisten laitteiden energiankulutuksen alentamisessa, vihreiden energialähteiden hakemisessa, laitteista huokuvan lämmön talteenotossa yms.
Opetus keskiössä
Yliopisto ei olisi yliopisto, jos se ei siirtäisi tutkimustietoa myös opetukseen.
Yksi kestävän kehityksen, ja opettavien tutkijoiden tärkeistä haasteita on akateemisten ammattilaisten kouluttaminen ymmärtämään kestävän kehityksen periaatteita, ja käyttämään luovaa ongelmaratkaisua monitieteisten innovaatioiden johtamisessa.
Vastuullista vastuun opetusta on esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteiden soveltaminen muotoilun ja suunnittelun opetukseen. Kun opiskelijat joutuvat oikeasti miettimään, omista kansallisista lähtökohdistaan, mitä kestävän kehityksen käsitteellä oikeasti tarkoitetaan. Esimerkiksi tuotemuotoilijan se pakottaisi pohtimaan suunnittelemansa tuotteen raaka-aineita ja sen kohtaloa vielä senkin jälkeen, kun se on jo poistunut käytöstä.
- Kestävän kehityksen tutkimuksessa tarvitaan laajoja, kokonaisvaltaisia, monitieteisiä lähestymistapoja, totesikin professori Tapio Luttinen. Viime helmikuun alussa pidetyssä No Limits! –seminaarissa, joka esitteli Aalto-yliopiston tutkijoiden pohdintoja kestävän kehityksen tutkimuksen ja opetuksen tiimoilta.
Teksti: Eeva Pitkälä
No Limits! Seminaarin puhujat
Professori, dekaani Outi Krause: Energy and sustainable use of natural resources
Professori Minna Halme: Service innovations toward material and energy efficiency
Professori Jukka Manner: Digitalization and Green ICT
Professori Eija Nieminen: Doctoral programme Design for Sustainability
Professori Raine Mäntysalo: Urban and regional planning as a trading zone
Professori Carlo Vezzoli Milano Polimi System design for sustainability
Lue lisää:
Kestävä kehitys Aalto-yliopistossa
