Design Factory valloittaa uusia maanosia
Australialainen Swinburnen teknillinen korkeakoulu on perustamassa maansa ensimmäistä tuotekehityksen ‘Living Labia', yritysten arkimaailmaan kytkettyä tuotekehitysopetusyksikköä. Tieto on kiinnostava siksi, että se syntyy Aalto-yliopiston Design Factoryn innoittamana ja sen kumppanina.
Elokuusta 2011 alkaen Aalto-yliopistoa kokoonpanoltaan muistuttava Swinburne liittää taloustieteiden, designin, insinööritieteiden ja tietotekniikan opiskelumenetelmiin teollisuuden sponsoroimat oppimisprojektit.
Swinburneen rakennetaan parastaikaa 2013 valmistuvaa kolossaalista Advanced Manufacturing Centre-rakennusta. Yliopiston johto on jo, päätettyään aikaisemmin, että ensimmäinen kerros varataan kokonaisuudessaan DF-toimntaan, luvannut nyt jo lisää tilaa hankkeelle.
Otaniemen Design Factoryn johtaja ja ”talonmies” professori Kalevi Ekman on nimitetty Swinburnen yliopiston dosentiksi (Adjunct Professor), ja samalla hänet kutsuttiin yhdeksi pääpuhujista joulukuussa pidettävään Strategic Design –konferenssiin Melbourneen.
Helsinki-Melbourne all night long
DF:n parempaan oppimiseen ja vuorovaikutukseen tähtäävä toiminta vaatii hyvää ja vastavuoroista yhteistoimintaa. DF:n ydinajatus, jonka mukaan opiskelijoille tarjottu vapauden ja vastuun tasapano synnyttää luovaa ja aktiivista toimintaa, ei siirry noin vain.
− Kolme Aallon opiskelijaa on jo vaihdossa Swinburnessa, ja vastavuoroisesti sama määrä australialaisia on tulossa Otaniemeen. DesignFactoreiden työntekijät vaihtavat myös tarvittaessa maata.
Design Factoryn johtamisapulainen, kauppatieteiden opiskelija Päivi Oinonen on palkattu myös toiminnan alkajaisiksi Swinburneen, aluksi vuoden sopimuksella. Hän viimeistelee Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululle gradua DF:n toiminnasta ja selvittää sen kansainvälistämisen mahdollisuuksia resurssinäkökulmasta.
− Meidän aktiivinen roolimme ja läsnäolo Australiassa mahdollistaa sen, että toimintamallit ja arvot saadaan juurrutettua paikalliseen Design Factoryyn, Päivi Oinonen toteaa.
− Toivon todella, että onnistumme tärkeimmässä tehtävässämme, eli hierarkioiden poistamisessa, ja kykenemme auttamaan sellaisen DF:n syntymisessä että se on mahdollisimman helposti lähestyttävä.
Kolmenkymmenen vuoden työ
Ruotsissa designopetuksen tutustumiskierroksella ollut Swinburnen professori Ken Friedman sai sikäläiseltä kollegaltaan kehotuksen käydä Suomessa katsomassa, mitä Aalto-yliopiston Design Factoryssä tehdään.
Friedmanin visiitti sattui hauskasti olemaan se aivan ”normaali”, tavallinen, ylivilkas DF -päivä: joka puolella parveili teekkareita, taideopiskelijoita ja kauppatieteilijöitä, joiden kaikkien silmissä näkyi tekemisen palo.
Friedman ihastui kovin näkemästään. Myöhemmin Suomeen saapuivat Swinburnen Design Centerin johtaja ja tutkimuskoordinaattori, ja yhteistyö alkoi syntyä.
− Koko DF:n tarinan kertomiseksi vieraillemme, ja myös meille itsellemme, piti kerätä vanhaa joukkoa kasaan, sillä harva nykyisistä DF:läisistä on ollut mukana koko 30 vuotta, Kalevi Ekman kertoi.
− Me kutsuimme professori Matti Kleimolan eläkkeeltä takaisin palvelukseen kertomaan, miten Teknillisen korkeakoulun koneensuunnitteluosaston vanhakantainen opetus aikoinaan haastettiin.
− Menimme jopa siihen samaan TKK:n koneosaston luentosaliin jossa Matti 30 vuotta sitten aloitti nuorena, teollisuudesta tulleena professorina.
Kerroimme vieraille, kuinka Kleimola toi teollisuudesta mukanaan uudenlaisen näkemyksen, jonka mukaan opetuksen tuli olla vaikuttavampaa: opiskelijoiden tulisi saada tehdä oikeita reaalimaailman asioita, niitä, joissa ei ole oikeita vastauksia, eikä vanhan koulun suosimia teoreettisia, arkitodellisuudesta irti olevia tehtäviä.
− Kuvasimme, kuinka me, minä myöhemmin apulaisprofessorina, järjestimme silloisen tuotekehitysprojektin täysin uusiksi, ja kuinka 15 vuotta on tätä samaa ideaa jatkettu, aluksi hyvin hitaasti, kunnes jossain vaiheessa 2000-luvun alussa kehitys nopeutui ja lopulta Aallon tullessa DF perustettiin viemään uusia opetusnäkemyksiä eteenpäin.
− Asia tuli selväksi. Myöhemmin lähdimme iskuryhmänä Australiaan, jossa oli luentoa ja miitinkiä. Kaupungissa paikallisten kanssa toteutimme työpajan, ja tulevat suuntaviivat alkoivat näkyä.
− Tuloksena on alkava yhteistyö, jota Swinburnessa odotetaan ilolla. Jo Melbournen lentoasemalla matkustavaisia tervehtii neljä metriä korkea mainostaulu: Helsinki to Swinburne landed. The world’s best arrive at Swinburne!
Miksi Design Factory hurmaa?
Mitä DF:ssä käytännössä tapahtuu sellaista, mistä ulkomaita myöten hurmaannutaan?
− DF:n perusidea on olla ympäristö, joka houkuttelee ja motivoi opiskelijat toimimaan.
- DF menestyy, koska se perustaa toimintansa hierarkiattomaan ympäristöön, se on mahdollisimman helposti lähestyttävä, ja vapautta ja vastuuta siinä on olemassa muodossa, jonka opiskelijat uskaltavat ottaa vastaan.
− Vapauden ja vastuun antaminen opiskelijoille voi toki olla joskus tuskallistakin seurattavaa, sillä missä on paljon valoa, on myös varjoja. Reaalimaailman ongelmat ovat vaikeita ja mukavuusalueen ulkopuolella on usein epämukavaa, Ekman hymähtää.
DF:n ideana on alusta saakka ollut levittää Aaltoon itsenäiseen työntekoon kasvattavaa toimintaa. Me siis tähtäämme siihen että DF lakkautetaan tarpeettomana, hän kiteyttää.
− Meiltä aina välillä kysellään, että saadaanko tänne ja tänne oma DF. Jos niitä halutaan, tyhmäähän olisi kieltäytyä.
DesignFactoryä ei tuotesuojata, sitä saa kopioda, plagioida ja kehittää niin paljon kun halutaan, mutta olemme kehittäneet DF:n vientiin erityisiä malleja.
− Kiinassa on käytössä partnerimalli, ”Powered by” taas tarkoittaa, että me autamme alkuun korvausta vastaan, mutta myöhemmin heidän täytyy selvitä omillaan.
− Inspired by” malli tarkoittaa, että vaikka alkuperäisestä ideasta olisi edetty mihin vain, toivomme, että mainitaan ikään kuin krediittinä Aallolle: "Inspired by Aalto University", Ekman linjaa.
Teksti: Eeva Pitkälä
Kuva: Mikko Raskinen
