Tietoa yliopistosta

Aalto-yliopisto Otaniemen kampus

Teknillinen korkeakoulu

Polyteknillinen Opisto muutettiin yliopistotasoiseksi Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi vuonna 1908. Otaniemeen korkeakoulu siirtyi vaiheittain vuodesta 1955 lähtien.

Teknillinen korkeakoulu toimi vuoden ajan nimellä Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. Se jakaantui 1.1.2011 neljäksi tekniikan alan korkeakouluksi ja Teknillinen korkeakoulu -nimestä luovuttiin. Neljä korkeakoulua ovat:

Tekniikan opetus käynnistyi 1800-luvulla

Tekniikan opetus aloitettiin Suomessa 1800-luvun alkupuolella osana valtion toimia, joilla pyrittiin modernisoimaan Euroopan pohjoisreunalla sijaitsevan pienen suuriruhtinaskunnan talouselämää. Opetus Helsingin teknillisessä reaalikoulussa käynnistyi tammikuun 15. päivänä 1849, jolloin ensimmäiset oppilaat aloittivat työnsä verhoilijamestari Litoniuksen talossa aivan Helsingin keskustassa.

Helsingin teknillisen reaalikoulun ensimmäiseksi johtajaksi valittiin yliopistosta muutamaa vuotta aiemmin valmistunut kemisti Anders Olivier Saelan. Oppilaitoksen opetusohjelma laadittiin kilpailemaan ammattikuntalaitoksen järjestämän koulutuksen kanssa siten, että oppilaat saivat koko kurssin suorittaessaan sekä tarvittavia yleissivistäviä, että teknillisissä ammateissa tarpeellisia tietoja.

Varsinainen teknillinen ammattiopetus Helsingissä alkoi vuoden 1858 sääntöuudistuksen jälkeen. Tällöin muodostettiin myös teknilliset ammattiosastot: insinööri-, koneinsinööri-, arkkitehti-, kemian teknologian ja maanmittausosasto.

Suomalainen kansan perusopetusjärjestelmä sai muotonsa 1860-luvun jälkeen Sveitsistä saatujen mallien mukaisesti. Muun perusopetusjärjestelmän kehittyessä Helsingin teknillisen reaalikoulun opetussuunnitelmaa voitiin suunnata enemmän matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin ja teknillisiin ammattiaineisiin.

Yliopiston rinnalle

Vuonna 1872 oppilaitos muutettiin Polyteknilliseksi kouluksi ja vuonna 1879 Polyteknilliseksi Opistoksi. Viimeksi mainitun muutoksen yhteydessä oppilaitoksen valmistava luokka lopetettiin ja siitä muodostui pelkästään maan korkeinta teknillistä opetusta antava oppilaitos.

Vanha päärakennus Hietalahti TKK

Polyteknillinen koulu sai vuonna 1877 oman rakennuksensa, kun Hietalahden torin laidalle valmistui F. A. Sjöströmin piirtämä talo. Rakennuskompleksia laajennettiin useaan otteeseen. Oppilaitoksen uusi, ajanmukainen kemian laboratorio valmistui 1899. Tärkeimmät päärakennuksen laajennukset tapahtuivat vuonna 1904 ja 1920-luvun lopulla, jolloin päärakennus sai nykypäivään asti säilyneen muotonsa.

Kemian laboratorio historiallinen kuva TKK

 

Kemian laboratoriota korotettiin ylimääräisellä kerroksella 1920-luvun alussa. Päärakennuksen naapurikortteleihin rakennettiin 1920-luvun kuluessa tuolloin uudenaikaiset teknilliset laboratoriot. Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen rakennuksen valmistuessa 1942 Teknillinen korkeakoulu oli vallannut jo kokonaisen kaupunginosan.

 

Opiskelijamäärät ja tutkinnot

1900-luvun alkuun tultaessa Polyteknillisen opiston oppilasmäärä oli kasvanut hieman yli kahteensataan. Vuoden 1904 sääntöuudistuksen ja päärakennuksen laajennuksen mahdollistaessa oppilasmäärän kasvattamisen, teekkareiden lukumäärä kasvoi yli 400:ään.


Polyteknillinen Opisto muutettiin yliopiston tasoiseksi Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi huhtikuun 2. päivänä 1908. Nimenmuutoksen myötä opiskelijat saivat ylioppilaan oikeudet, vakituiset opettajat professorin tittelin, tutkintosäännössä määriteltiin teknillinen tohtorin tutkinto ja oppilaitoksessa otettiin käyttöön entisen koulumaisen opetusmuodon sijaan rajoitettu opiskeluvapaus. Koko oppilaitoksen kurssin läpäisseet opiskelijat saivat valmistuessaan saksalaisella kielialueella 1800-luvun loppupuolella totuttuun tapaan päästötodistuksen eliTekniikan alojen promootio 2010 Aalto-yliopisto diplomin. Vastaavasti korkeakoulusta valmistuvat tohtorit saivat tohtoridiplomin.

Korkeakoulussa suoritettiin aluksi insinööri-, maanmittari- ja arkkitehtitutkinnot. 1930-luvulla erillisestä maanmittaritutkinnosta luovuttiin ja vuosikymmenen ajan oli käytössä diplomi-arkkitehdin tutkinto. Nimike diplomi-insinööri otettiin varsinaisesti käyttöön tutkintosääntöä uudistettaessa 1940-luvun alussa samaan aikaan kun alemman asteen teknillisiä tutkintoja määriteltiin.

Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen tohtorintutkinto suoritettiin vuonna 1912. Kun korkeakoulun ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1934, teknillisiä tohtorin tutkintoja oli kertynyt yksitoista. Sadas TKK:n väitöskirja valmistui vuonna 1961. Vuonna 2004 valmistuneita tohtoreita on noin 1800. Oppilaitos on promovoinut 127 kunniatohtoria.

Muutto Espooseen

Teknillisen korkeakoulun siirtämistä Helsingin keskustasta kaupungin reunaosioon, tai esimerkiksi Tampereelle keskusteltiin jo 1910-luvulla. Erilaisia suunnitelmia muutosta Helsingin kaupungin pohjoisosiin, tuolloin vielä pääosin rakentamattomiin kaupunginosiin, Meilahteen tai Haagaan esitettiin useita. Kuitenkin vielä vuonna 1945 pidettiin arkkitehtikilpailu korkeakoulun toiminnan laajentamiseksi Hietalahdessa.

Otaniemen kampus Aalto-yliopisto

Teknillisten tieteiden nopea kehitys toisen maailmansodan jälkeen muutti tulevaisuuden suunnitelmat lopullisesti. Säilyttääkseen asemansa sodanjälkeisten teknologian edistysaskeleiden mukana TKK ja Valtion Teknillinen Tutkimuslaitos tarvitsivat huomattavat maa-alueet uusien laboratorioiden rakentamiseksi. 

Lopullinen päätös oppilaitoksen muutosta ulos kantakaupungista tehtiin vuonna 1948. Valtio osti Espoon maalaiskunnan itäosassa sijaitsevan Otaniemen kartanon alueen korkeakoulun ja VTT:n uudeksi kampusalueeksi 15. tammikuuta 1949. Tuolloin vielä maanviljelyskäytössä ollut alue oli aluksi tarkoitus liittää Helsingin kaupunkiin, mutta kunnallishallinnon kehitys johti nykyiseen tilanteeseen, jossa korkeakoulun kotipaikkana on Espoon kaupunki.

Otaniemeen rakennettiin ensin opiskelijoiden asuinalue, Teekkarikylä, joka toimi vuoden 1952 olympialaisten kisakylänä. Ensimmäiset korkeakoulun toiminnat siirtyivät Espooseen vuonna 1955. Korkeakoulun päärakennuksen ydinosa valmistui vuonna 1964, ja muutto Hietalahdesta pois saatiin päätökseen noin kymmenen vuotta myöhemmin. Samaan aikaan päärakennuksen kanssa valmistui ylioppilaskunnan osakuntataloksi rakennettu Dipoli. Dipolista tuli 1970-luvun kuluessa maan tunnetuin kongressi- ja kurssikeskus.

Otaniemestä muodostui 1950- ja 60-luvuilla suomalaisen arkkitehtuurin eturivin kohde. Otaniemen kampusalueen yleissuunnitelman laati arkkitehti Alvar Aalto. Aallon toimisto on vastannut päärakennuksen ja jo Olympiakisoja varten rakennetun Otahallin lisäksi useiden muiden rakennusten suunnittelusta. Teekkarikylän vanhimmat asuntolarakennukset, Servin-Mökki -ravintolan ja Otaniemen kappelin, on suunnitellut Heikki ja Kaija Sirenin toimisto. Dipolin suunnittelivat Reima Pietilä ja Raili Paatelainen.

Teekkarikylä ja Teknillinen korkeakoulu rakennettiin keskelle metsää Espoon maalaiskuntaan. Espoosta tuli kaupunki vuonna 1972, jonka jälkeen se on kasvanut väkiluvultaan Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Teknillisen korkeakoulun kampus on laajentunut käsittämään yrityshautomoita ja teknologiapuiston. Siitä on tullut eräs tunnetuimmista Espoon kaupunginosista. 2000-luvulla Otaniemi tarjoaa työpaikan noin 11 000 henkilölle ja 14 000 opiskelijalle.

Panu Nykänen
tutkija, FT

Sivusta vastaa: helpdesk-viestinta [at] aalto [dot] fi (Viestintä) | Viimeksi päivitetty: 31.03.2014.